Teemu Selänteen NHL-joukkuetoveri pakotti uran alkukausina suomalaisen jääkiekkotähden golfaamaan. Silloin syttyi rakkaus lajiin. Golf on Selänteelle harrastus, elämäntapa ja intohimo. FORE!n päätoimittaja Viivi Avellán tapasi Selänteen Hirsalan golfklubilla.
Miten koet golfin ja mikä suhteesi lajiin tällä hetkellä?
”Golf on äärimmäisen vaikea urheilulaji. Tosi herkkä laji, joka ei anna anteeksi yhtään. Mutta onnistumisten kautta se on myös erittäin palkitseva laji. En ole suoraan sanottuna koskaan kokenut haasteena yhtään urheilulajia, mikä olisi näin vaikea. Ja varsinkin tällaista lajia, missä päiväkohtaisesti voi suoritus vaihdella aivan laidasta laitaan. Kutsun suhdettani golfiin viha-rakkaussuhteeksi.”
No, miten sinun ”viha-vaihe” näkyy kentällä?
”Se viha on aika raju sana. Mutta tarkoitan sitä, kun joskus on aivan puulla päähän lyöty siitä, miten yhtenä päivänä voi mennä niin huonosti, kun edellisenä päivänä on juuri pelannut kuin unelma. Ja tuntuu ettei itse voi sille mitään. Se masentaa. Olen nyt yrittänyt ottaa golfin niin, että osaan nauraa itselleni ja pelaan nautiskellen.”
Mikä on mielikuvasi pelaavista golfammattilaisista?
”Tämä on aivan varmasti maailman vaikein laji päästä huipulle. Äärimmäisen vaikeaa. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka paljon arvostan huippupelaajia.
Olen sanonutkin monta kertaa kuinka paljon minua ärsyttää ihmiset, jotka kritisoivat golfia. Siis he, jotka eivät pidä golfia urheilulajina. He eivät tiedä tästä lajista mitään.”
Miksi golf on mielestäsi maailman vaikein laji?
”No, jos katsoo esimerkiksi tennispelaajia, niin siinä voi pelata jopa pari huonoa erää ja silti voi vielä nousta voittajaksi. Golfissa yksi reikä voi pilata koko kilpailun. Golfissa joka ikinen lyönti lasketaan.”
Mitä saat golfista? Onko sinulla tavoitteita?
”Saan tästä rakkaasta lajista paljon tyydytystä. Golf on minulle henkireikä. Varsinkin lätkäuran jälkeen tämä on ollut hieno haaste, kehittyä golfissa ja samalla nauttia pelaamisesta. Ja tehdä ihania golfreissuja. Olemme esimerkiksi pian lähdössä Firestoneen kotiklubimme pelikavereiden kanssa ja Augustassa olen käynyt. Tavoitteeni on pelata kaikki USA:n top 100 kenttää, joista olen jo yli kaksikymmentä pelannut. Tänä syksynä olisi vielä tavoite päästä St. Andrewsin linkseille.”
Oletko perheenne ainoa golfari?
”Meille tämä on koko perheen harrastus. Jopa nuorin, eli 8-vuotias Veera on innostunut golfista. Hän on pelannut jo kahdeksantoista reikää kanssani. Juoksee innokkaana pallolta pallolle. Ja Sirpan kanssa pelataan kerran viikossa yhdessä. Vanhin poika lopetti lätkän ja on nyt keskittynyt enemmän golfiin. Hänen tavoitteena on päästä yliopistolle golfjengiin. Unelmani oli aikoinaan, että golf olisi koko perheen harrastus ja sitä se nyt on.”
Mitä haluat saavuttaa Selänne & Piltz Golfakatemialla?
”Piltzin Mika hoitaa opettamisen. Minun panostus on kokemukseni pääkopan käsittelyn kanssa. Että millä asenteella harjoitellaan ja miten käsitellä henkiset paineet. Isoimpana seikkana haluan opastaa nuoria siinä, miten käsitellään ne epäonnistumiset. Monet asiat pätevät niin lätkässä kuin golfissa. Vahvuuteni urallani oli virheiden nollaaminen ja siitä lähtö uuteen nousuun. Pystyin nollaamaan myös onnistumiset, en leijunut onnessani viikkoa vaan palauttelin itseni taas neutraaliin nollatasoon. Näistä henkisissä asioissa haluan opastaa junnuja.”
Ehditkö seurata olympialaisia?
”Todellakin seurasin. Ja mielestäni suomalaiset onnistuivat hyvin, tosin varmaan muutama haki korkeampaa sijoitusta. Mutta suomalaisgolfarit voivat olla ylpeitä olympiasuorituksestaan.”
Miten golf mielestäsi pärjäsi olympiaperheessä?
”Golf pärjäsi oikein hyvin ja golf kuuluu olympialaisiin. Tämän lajin perinteet yltävät niin pitkälle, ettei ole epäilystäkään onko golf olympialaji. Minulta ei kovasti heru myötätuntoa niille huippupelaajille, jotka Rion jättivät väliin. Olen ollut kuusi kertaa olympialaisissa ja Sotshia ennen peloteltiin terrorismilla ynnä muilla asioilla – sanoisinko että hiukan hyttysiä kovemmilla asioilla. Mutta Sotshin olympialaiset olivat elämäni upeimmat kisat. Uskon, että ne kotiin jääneet pelaajat katuivat päätöstään.”
Mainitse ykkösjuttu, minkä haluaisit tuoda amerikkalaisten golfkulttuurista Suomeen?
”Se klubikulttuuri. Siellä otetaan maksimit irti golfravintolasta ja klubitalon puitteista. Perheet menevät golfklubille viihtymään, vaikka eivät menisi pelaamaan ollenkaan. Muutamista teemapäivistä mainittakoon, että tiistaisin on taco tuesday ja torstaisin pastapäivät. Suomessa golfravintoloissa on vain kentälle tulleita pelaajia. Se on sääli.”
Teksti: Viivi Avellán
Kuvat: Mikko Kempas
