Henrik Stensonin ja Phil Mickelsonin jännitysnäytelmä British Openissa heinäkuun puolivälissä Royal Troonissa palautti monien mieleen ensimmäisen suuren jännitysnäytelmän: ”Kaksintaistelun auringossa”.
39 vuotta sitten The Open pelattiin polttavassa helteessä Turnberryssa. Vastakkain olivat Jack Nicklaus ja Tom Watson. Toinen pääosan esittäjä Nicklaus totesi näistä kahdesta taistelusta Facebookissa:
”Jotkut mediassa ovat jo yrittäneet verrata Troonia Tom Watsonin ja minun viimeiseen kierrokseen vuoden 1977 Openin Turnberryssa, jota media alkoi kutsua ´Kaksintaisteluksi auringossa´. Me pelasimme upeasti, meillä oli loistava ottelu. Tuona päivänä Watson voitti minut 65–66. Meidän viimeinen kierroksemme oli todella hyvä, mutta heidän oli vielä parempi.”
Tästä pelissä on kysymys
Vuoden 1977 The Openissa Watson ei ollut johtanut kertaakaan, kun pelaajat tulivat 16. teelle. Watsonin mielipide voittamastaan ottelusta sisältyi kysymykseen Nicklausille: ”Juuri tästä pelissä on kysymys, eikö olekin?” Nicklaus katsoi Watsonia hymyillen ja vastasi: ”Varmasti on.”
Kymmenen vuotta nuorempi Watson oli huhtikuussa voittanut Mastersin. Jo yhdeksännellä väylällä jännitys purkautui, kun katsojat juoksivat hiekkapilviä nostaen pelaajien ohi. Järjestysmiehiltä kesti vartin palauttaa rauha. Nicklaus odotti istuen bägillään ja Watson seisaaltaan hänen vieressään.
Molempien pelaajien sankarillisia pelastuksia riitti viimeiselle reiälle. Hurja huuto yleisössä jatkui Watsonin astuessa napauttamaan voittoputtiaan. Katsomo hiljeni vasta Nicklausin nostaessa kätensä pyytäen hiljaisuutta. Watson ei erehtynyt. 65–66. Kun Watson ja Nicklaus kävelivät jättämään tuloskorttia, Nicklaus nosti kätensä voittajan harteille.
”Tom Watsonin aikakausi oli alkanut”, kirjoittaa Tom Lawreson golfhistoriassaan.
Psykologia pääaineena Stanfordissa
Tomas Sturges Watson syntyi 4.9.1949 Kansas Cityssä Missourissa USA:n toipuessa kovaa vauhtia toisesta maailmansodasta. Golfammattilaisena paikallisessa klubissa toimiva isä vei Tomin jo varhain lyömään palloa. Pojan ura ei kuitenkaan kulkenut ajalle tyypillistä väylää golfstipendillä yliopistoon ja sieltä ammattilaiseksi. Watson alkoi opiskella Stanfordissa, valmistui psykologia pääaineena 1971 ja siirtyi hienon amatööriuran jälkeen samana vuonna ammattilaiseksi.
1974 Watson pelasi ensimmäisessä majorissaan, US Openissa. Hän johti kolmen kierroksen jälkeen, mutta epäonnistui pahasti viimeisellä. Suurten odotusten jälkeen pettymys oli valtava. Turnausta selostanut legenda Byron Nelson tuli pukuhuoneeseen pää painuksissa istuvan Watsonin luo. Lyhyen tapaamisen aikana Nelson sanoi pitävänsä Watsonin hyökkäävästä pelityylistä ja tarjoutui auttamaan. Tapaaminen vaikutti ratkaisevasti Watsonin uraan.
Vain kaksi viikkoa Openin romahduksen jälkeen Watson otti ensimmäisen voiton PGA Tourilla. Myöhemmin Nelsonin vaativassa ohjauksessa ja kovalla työllä Watsonin peli svingistä kentän lukemiseen ja puttiin kehittyi nopeasti.
Huippuvuosina 1975–1984 Jack Nicklaus oli Watsonin päävastustaja. Watson voitti Nicklausin ja ensimmäisen Mastersinsa huhtikuussa 1977 ja uudelleen heinäkuussa The Openissa. Toisen kerran Watson voitti Nicklausin Mastersissa 1981, ja vielä kerran British Openissa 1982.
Carnoustiessa syttyi rakkaus linkseihin
Watson tuli ensimmäiseen The Openiinsa Brittein saarille heinäkuussa 1975. Alku ei näyttänyt lupaavalta. Watson oli yksi lahjakkaimmista pallonlyöjistä, mutta vaikka hän Nelsonin opissa oli kehittynyt henkisesti, peli oli ailahtelevaa. Watsonilla oli yhä maine pelaajana, joka ei kestänyt painetta. Kun peli alkoi, Watson oli yht´äkkiä itse rauhallisuus. Samalla Carnoustiessa alkoi Watsonin ja linksgolfin rakkaussuhde, joka on kestänyt näihin päiviin.
Vastoin odotuksia hän voitti uusinnan jälkeen ensimmäisen British Openinsa Carnoustiessa. Watson on voittanut yhteensä viisi British Openia.
Kiri päättyi 17. reiän seinään
Kesällä 1984 Watson tuli valloittamaan St. Andrewsia ja nappaamaan The Openin voiton. Watson oli kolmannella kierroksella ottanut kiinni Seve Ballesterosin. Neljännen he kiersivät tasatahtia. 71. reiän takana odotti kiviaita, joka erotti kentän takana kulkevasta tiestä. Siitä nimi The Road Hole.
Watson avasi iskupaikkaansa. Sitten tapahtui jotain, jota kukaan, kaikkein vähiten Tom Watson osasi odottaa. Pallo ei lähestymislyönnin jälkeen pysähtynytkään viheriölle, vaan rullasi pompun jälkeen kiinni kiviaitaan. Hän hävisi lopputuloksissa Sevelle kahdella lyönnillä ja joutui jakamaan toisen tilan Bernhard Langerin kanssa.
Tappio vaikutti dramaattisesti Watsoniin. Kolmen vuoden jälkeen tästä, hän vielä voitti PGA Tourin osakisan, mutta alamäki oli jo alkanut. Watson putosi Ryder Cup-joukkueesta ja alkoi hävitä viimeisen kierroksen johtoasemista. Kovasta taistelijasta oli tulossa keskiverto ammattilainen.
Watson etsi lohtua pullosta. Lopulta avioliitto kouluaikaisen rakkaudesta Lindasta purkautui 1996. Watson oli vajonnut syvälle, mutta ei uponnut. 1998 mennessä hän oli taas pinnalla ja voitti 48-vuotiaana US Tourin kisan Fort Worthissa Teksasissa.
Katkera Mickelson runttasi Watsonin
Tom Watsonin valinta USA:n kapteeniksi 2014 Ryder Cupiin pysäyttämään 2000-luvun tappiokierre ei auttanut. Uuden tappion jälkeen peliaikaansa tyytymätön Phil Mickelson hyökkäsi golfin ja yleensä urheilun etiikan vastaisesti tiedotustilaisuudessa rajusti kapteeniaan vastaan: ”Kukaan meistä ei ollut mukana missään päätöksessä.”
Vieressä istuva kivikasvoinen Watson kuittasi Mickelsonille takaisin lyhyesti: ”Minun johtamisfilosofiani on erilainen.”
Watsonin ja Nicklausin suhteesta ja peleistä kirjan kirjoittanut Joe Posnanski kertoo neljä syytä, miksi Watsonin valinta oli ajatuksena oikea ja mutta toteutuksena väärä.
”Ensinnäkin hän on perfektionisti, toiseksi kivikova, kolmanneksi itsepäinen ja neljänneksi tekee niin kuin uskoo oikeaksi, sanovat muut mitä tahansa.”
Posnanski muistuttaa, että golfammattilaiset lajin huipulla ”eivät ole tottuneet kuulemaan kuin puolitotuuksia, joita ympärillä olijat, ehkä valmentajaa lukuun ottamatta, heille tarjoilevat. He eivät ole tottuneet syöttämään kaverille niin kuin koripalloilijat, eivätkä miettimään, miten nelinpelissä hyödynnettäisiin pelikaverin parhaita ominaisuuksia.”
Vuonna 2014 USA hävisi nelinpelit Euroopalle 1-7.
Watsonin ote ja kunto on pitänyt myös 2000-luvulla. Champions Tourilla hänellä on viisi ykköstilaa, niistä kolme British Openissa. Hän on kahdeksas kaikkien aikojen rahalistalla. Watsonin fanit eivät ole unohtaneet sankariaan. Häntä pyydetään puhumaan ja opettamaan hyväntekeväisyystapahtumiin. Vammaisille sotaveteraaneille hän pitää klinikoita Kansas Cityssä.
Teksti: Kari Kallio
Kuvat: AOP
