TIMO RAUHALA
”Huippugolfarit eivät suorita lajia, vaan pelaavat peliä”
Lahtelainen valmentaja Timo Rauhala on auttanut Suomen tämän hetken menestyneimpiä golfareita Mikko Ilosta ja Minea Blomqvist-Kakkoa nousemaan maailman huipulle. Valmennuksessa Rauhala uskoo systemaattiseen harjoitteluun ja siihen, että juniorin annetaan kasvaa tähdeksi. Kun tähti on syntynyt, on valmentajan aika siirtyä taustalle.
Rauhalan uraan on mahtunut useita huippuhetkiä, mutta parhaimmat niistä liittyvät eittämättä Mikko Iloseen. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista sijoittuu Englannin Lythamissa pelattuun The Open –major-turnaukseen vuonna 2001.
”Ilonen pelasi ensimmäistä majoria ammattilaisena. Oli finaalipäivä. Minulla oli superrauhallinen olo. Mikko oli harjoitusgreenillä ottamassa puttiin tuntumaa, ja minä istuin penkillä ja katselin häntä. Ympärillä olevat tutut olivat huolissaan. He kyselivät, menenkö minä nyt johonkin jotain Mikon kanssa tekemään. Sanoin, että ei tässä nyt mitään enää häselletä”, Rauhala kertoo.
Kun Ilonen ja Rauhala siirtyivät puttiviheriöltä kohti range-aluetta, he olivat täysin rauhallisia.
”Kerroin Iloselle tarkasti, miten lämmittelyn loppu menee, ja toivotin hänelle kirkasta ajatusta peliin.”
Sitten Rauhala siirtyi pois Ilosen luota. Hän muistelee, että jotkut ruotsalaisvalmentajat ihmettelivät, miten hän voi jättää major-turnauksen finaalipäivän aamuna aloittelevan nuoren ammattilaisen yksin rangelle.
”Se hymyilytti minua. Ilonen kun oli täydellisessä balanssissa. Hän oli tullut juuri oikeita steppejä pitkin siihen tilanteeseen. Ilonen oli myös rauhallinen. Siinä ymmärsin sen, mitä se valmennus on. Se on sitä, että luotan toiseen sataprosenttisesti”, Rauhala sanoo tyynesti.
INNOSTUS GOLFIIN SYNTYI LAHDEN MUKKULASSA
Mäkihyppääjät Veikko Kankkonen ja Juhani Kärkinen sekä yleisurheilumiehet Tapio Lehto ja Aki Pyykkönen. Siinä maailmanluokan urheilumiehiä, joiden seurassa Timo Rauhala kasvoi Lahdessa energiseksi nuoreksi mieheksi.
Vuonna 1966 perustettu Mukkulan golfkenttä sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä Rauhalan lapsuudenkodista. Levoton Timo-poika vietti kentällä paljon aikaa veljiensä ja kavereidensa kanssa. Hän imi itseensä olympiatason urheilijoiden elämänkokemuksia ja reipasta elämänasennetta. Rauhalan silmät loistavat, kun hän muistelee Mukkulan vuosia.
”Kankkonen oli touhumies, joka järjesti kaikenlaista. Hän oli olympiavoittaja, jota kaikki kunnioittivat. Oli meillä Mukkulassa muitakin urheilupersoonia, kuten Juhani Kärkinen, Aki Pyykkönen ja Tapio Lehto. Tyypit ovat olleet olympialaisissa. He ovat kunnon urheilumiehiä ja vahvoja sällejä, niin henkisesti kuin fyysisestikin”, Rauhala kertoo.
Ja onhan kyseinen urheilullinen golfseura kasvattanut liudan muitakin Suomen golfvaikuttajia, kuten Anssi Kankkosen, Kalle Väinölän, Mikael Mustosen, Erkki ja Veli-Matti Välimaan, Jari Koljosen ja tietenkin Rauhalan valmennettavan Mikko Ilosen.
Kun vuonna 1986 Mukkulan seuran 9-reikäinen kenttä haluttiin laajentaa 18 reiän pituiseksi, seura siirtyi Takkulaan. Nimi muuttui Mukkulasta Takkulaksi.
Vieläkään Rauhala ei ole tottunut siihen, miten asioita hoidetaan suuressa osassa suomalaisia golfseuroja.
”Tämä golf tänäkin päivänä. Tämä, miten asioita hoidetaan monissa seuroissa ja monilla muilla tahoilla… se on vierasta minulle. Siitä puuttuu särmä. Olen näköjään kasvanut ihan erilaisessa golfympäristössä. Olen kasvanut urheilun parissa. Kunnioitus tekijää, pelaajaa ja urheilua kohtaa on selkeästi pienentynyt, ja keskitytään epäoleellisiin asioihin”, Rauhala sanoo suoraan.
Juuri epäoleellisuuksista Rauhala haluaa nyt kertoa.
GOLFARIN YMMÄRRETTÄVÄ ELÄMÄN JA LAJIN KEPEYS
Timo Rauhala on yksi maamme arvostetuimmista valmentajista ja kaikkien aikojen menestynein suomalainen golfvalmentaja. Mies valmentaa Ilosen lisäksi Minea Blomqvist-Kakkoa ja Albert Eckhardia. Rauhala on vastuussa myös ensi vuoden Rion olympialaisiin tähtäävien suomalaispelaajien harjoittelusta. Golfin valmennustyön lisäksi Rauhala on haluttu puhuja esimerkiksi yritysten koulutustilaisuuksiin ja erilaisiin seminaareihin. Rauhala kouluttaa ennen kaikkea eri lajien valmentajia.
Ei ole ihme, että mies on haluttu puhuja. Rauhala puhuu suoraan. Hänen kielenkäyttönsä on karrikoivaa, mutta puheessa kukkii iloinen huumori.
Rauhala puhuu paljon tavoitteista. Hän haluaa, että golfarit oppivat nauttimaan pelistä ja tuntemaan itsensä sekä asettavan itselleen selkeät tavoitteet, joihin pyrkiä askel kerrallaan. ”Tavoite on aina saavutettavissa, jos sen eteen tekee töitä. Ei mikään tule ilmaiseksi”, hän sanoo.
Vaikka golfareilla olisi tavoitteita, on Suomen golfseuroilla tällä hetkellä Rauhalan mielestä yksi suuri ongelma. Monien seurojen toiminta on hyvin kaukana urheiluseuran toiminnasta, vaikka juniorivalmennettavien harjoittelutoiminta olisikin monissa seuroissa aktiivista ja valmentajien osaaminen junnujen kanssa hyvää. Seurat ovat kuitenkin Rauhalan mukaan unohtaneet itse pelin ja peli-ilon.
”Voiko seurojen yleisestä ilmapiiristä kasvaa vahvoja pelaajia, jotka menestyvät ammattilaisina tour-elämässä? Golf on kova peli ja huipulle kasvaminen vaatii paljosta luopumista. Huipulle haaveilevan ei kannata sopeutua seuratoiminnan ilmapiiriin. Kovapäiselle juniorille pitää antaa mahdollisuus ottaa oma tilansa ja kasvaa esiintyväksi tähdeksi”, Rauhala sanoo ja jatkaa:
”Tavoitteelliset junnut kannattaa sopivassa kohdassa ohjata sellaiseen valmennukseen, jossa on kokemusta tiestä korkeimmalle tasolle. Yksi vaihtoehto olisi toki se, että valmentaja kouluttaisi itsensä kohtaamaan tavoitteellisen junnun kehityksen tuomat vaatimukset.”
Rauhala painottaa, että jokaisen golfarin pitäisi kunnioittaa omaa lajiaan. Lajin kunnioituksen kautta nuori pääsee pitkälle.
”Huipulle pyrkivien nuorten pelaajien pitäisi ymmärtää elämän ja lajin kepeys. Se (golf) on vain peli. Sinä vain pelaat sitä. Sulje kaikki muut häiriötekijät pois. Sen taidon oppimiseen menee aikaa, mutta se on ainut väylä menestykseen.”
Rauhala sanoo olevansa onnekas, sillä hän on saanut lapsuudessaan viettää aikaa kokeneiden urheilutähtien kanssa. Mutta Rauhala painottaa, että nuoren pitää oppia kuuntelemaan ennen kaikkea itseään.
”Nuorten pelaajien ympärillä pyörii paljon monenlaisia neuvonantajia. Heitä kannattaa tietenkin kuunnella ja kunnioittaa, mutta ennen kaikkea junnun pitää kuunnella itseään”, Rauhala painottaa.
KUN INTO ISKEE, ON SAATAVA OHJEISTUSTA
Rauhalan tie huippuvalmentajaksi ei ole ollut helppo. Nuorena hän oli vilkas ja levoton.
”En ollut ikinä paikallani. En tietenkään pystynyt keskittymään 18 reiän rundille. Välillä oli häviävän pieniä tunteita, että edes hiukan hallitsin peliäni. Kyllä tuollainen levottomuus vei voimat. Vei pohjan”, Rauhala sanoo naureskellen.
Mutta teini-iässä hän sai kuin saikin koottua itsensä, ja golf vei yhä enemmän nuoren miehen aikaa.
”Joku siinä minuun iski, kun olin 16-vuotias. Aloin huitoa kovan määrän harjoituspalloja. Mutta en vain saanut sitä ymmärrystä siitä, miten harjoittelua olisi pitänyt tehdä.”
Tuo on Rauhalan mukaan juuri se kynnyskohta. Siinä vaiheessa, kun harjoitteluinto todella iskee junioriin, valmentajan rooli tulee tärkeäksi. Juniorin ympärillä pitäisi olla tietoa siitä, mikä harjoittelussa on olennaista.
”Nuorena vain hakkasin päätäni seinään: mitä enemmän treenasin, sitä enemmän menin sekaisin. Siinä koin herätyksen ja ymmärsin, mikä on jutun juju. Ennen kaikkea tajusin sen, että minusta on enemmän hyötyä valmentajana kuin pelaajana”, Rauhala paljastaa ja jatkaa:
”Siitä oppii parhaiten, kun on isolla ryminällä itse tehnyt väärin. Valmentaja siis auttaa muita auttamaan heitä itseään. Kun valmennettava tuntee itsensä ja omat kykynsä, päästään menestyksen tielle.”
Rauhala sanoo ansainneensa valmennettaviensa kunnioituksen. Siihen on vaikuttanut se, mitä hän on itse aikoinaan tehnyt ja miten hän on huomannut virheensä ja ennen kaikkea: miten hän on käsitellyt virheensä.
PELIN JA LAJIN ERO
Golfissa puhutaan usein pelistä ja lajista ikään kuin ne tarkoittaisivat samaa asiaa. Rauhala haluaa selventää näiden kahden eroa. Pelillä ja lajilla on yhteisiä piirteitä, mutta myös monia eroja.
”Taitoluistelu on laji, sillä siinä suoritetaan ennalta määrätty kuvio. Kaikki liikkeet on opittava oikeaoppisesti loppusilausta ja ranteiden ojennusta myöten, ja jokaista suoritusta arvostellaan. Peli on peli. Tyylipisteitä ei anneta ja ainoastaan tulos ratkaisee”, Rauhala sanoo.
Hän painottaa, että lajeja valmennetaan eri tavalla ja lajeihin kasvetaan eri tavalla.
”Luistelun tyyppisissä taitolajeissa valmentajan on oltava koko ajan paikalla katsomassa, että teet liikkeet oikein. Ja pelissä pitää olla paljon omaa aikaa, että valmennettava oppii sen pelin itse. Jos se tukitaan se oppimisväylä, niin nuori ei opi mitään”, Rauhala kertoo.
Rauhala uskookin enemmän oppimiseen kuin opettamiseen. Valmennustyylissään hän painottaa, että hyvän tekemisen kautta oppii parhaiten.
”Minulla on valmennusmetodissani parikymmentä asiaa, jotka koen, että jokaisen nuoren pelaajan pitää osata. Ne ovat tekniikan lisäksi muita asioita, joita golfissa tarvitaan”, Rauhala kertoo, mutta ei paljasta metodeistaan enempää.
Rauhala on golfvalmentajista eniten fyysisen puolen puolesta puhuja. Hän kehottaakin golfareita keskittymään talvisin dynaamiseen, fyysiseen harjoitteluun. Hänen mielestään jo lapsilla voisi olla paljon nykyistä enemmän kehoa kehittäviä ja vahvistavia treenejä, sillä sisäiset lihakset on saatava kuntoon, jotta lyönnit onnistuvat.
”Golfarit ovat olleet sadan vuoden ajan fyysisesti vahvoja. Tämä ei ole mikään uusi trendi. En voi ymmärtää, ettei kroppa eli tämä instrumentti millä lyömme, olisi huippukunnossa. Ajatuksen on oltava kirkas, kropan kunnossa ja golfosaamisen hallussa, jotta pelaajan edellytykset olisivat kunnossa. Sen olen sisäistänyt, että nuo osatekijät eivät saa koskaan vetäytyä irti toisistaan”, Rauhala sanoo.
VIESTI VANHEMMILLE
Juniorien vanhemmilta Rauhala toivoo ennen kaikkea viisautta. Vanhemmat saavat nykyään joka suunnasta valmennustietoa, joten heidän on todella vaikeaa tietää, mikä siitä tiedosta on olennaista. Rauhala heittää ilmoille ajatuksen, että juniorien vanhemmille järjestettäisiin säännöllisesti erilaisia tilaisuuksia, joissa kerrottaisiin, mitä menestys tarkoittaa ja mitkä ovat vanhempien mahdollisuudet, jotta nuori saavuttaisi tavoitteensa.
”Kun vanhemmat puhuvat lapsensa pelaamisesta, he käyttävät termiä ’meidän golfkisa’. Se ei ole vanhempien kilpailu. Se on lapsen kilpailu ja vain hänen”, Rauhala sanoo.
Toinen iso virhe, johon junioreiden vanhemmat sortuvat, on heidän tapansa tuoda työelämästä opittuja toimintatapoja lapsensa ohjeistukseen.
”Ne työelämän mallit sopivat huonosti junnujen kasvuun golfareina ja ihmisinä. Vanhempien pitäisi antaa lapselleen vain kokemuksen tuomaa viisautta. Kilpauralle suunnitteleva lasta pitää vain tukea, sillä tukiverkko on lapselle äärimmäisen tärkeä.”
Tukiverkosto on erittäin tärkeä etenkin silloin, kun nuori golfammattilainen on taistellut itselleen peliluvan Euroopan korkeimmalle tasolle ja pääsee pelaamaan European Tour -kiertueelle. Rauhalan mukaan Tourille päässyt tarvitsee ympärilleen vahvoja ihmisiä, joihin hän voi luottaa, sillä Euroopan kiertueen kaltaisista paineista ei selviä yksin.
”Golf on erittäin kilpailtu laji. Korkealla tasolla on tajuttava, mitä korkealla tasolla pysyminen vaatii”, Rauhala sanoo.
JUNIORISTA ITSEOHJAUTUVAKSI AMMATTILAISEKSI
Ammattilaisen ura alkaa vasta, kun golfari on kilpaillut Euroopan kiertueella usean vuoden ajan.
”Vasta sitten pelaajasta tulee itseohjautuva peluri, joka toimii yhteistyössä valmentajien ja muiden kanssa. Hänestä tulee golfammattilainen, joka tietää paremmin kuin kukaan muu, paremmin kuin valmentaja, mitä se kiertue-elämä todellisuudessa on”, Rauhala sanoo.
Mikko Ilonen on juuri nyt tällainen itseohjautuva peluri. Valmentaja Rauhala ei ole Mikolle enää siinä samassa roolissa, jossa oli vuosia sitten. Nyt kaksikko tekee sopimuksia ja toimii niiden mukaan.
”Ilonen tietää mitä haluaa ja asettaa itse tavoitteensa. Minä mahdollistan niiden tavoitteiden saavuttamisen.”
Rauhala on kuitenkin aina tarpeen mukaan Ilosen matkassa kilpailuissa.
”Olen aktiivisin silloin, kun pelaaja putoaa huipulta alas ja hänen pitäisi päästä uudelleen ylös. Esimerkiksi silloin, kun kilpailemisessa on kahden viikon tauko, ja pelaaja haluaa nostaa sen väliajan treenin laadun mahdollisimman ylös. Silloin minä autan”, Rauhala kertoo.
HUIPPU-URHEILIJA ON RENTO JO JUNIORINA
Silloin kun Ilosella ja Rauhalalla on harjoitteluaika, he viettävät intensiivisesti aikaa yhdessä.
”Ollaan tehty paljon treenejä, joissa henkinen lujuus kasvaa. Vedämme joskus jotkut asiat väkisin läpi. Itse asiassa olemme joskus olleet sellaisessa tilanteessa, että enempää ei voi tehdä. Vedämme treenit äärirajoille”, Rauhala paljastaa.
”Kerran oltiin Dubaissa vietetty intensiivinen ja pitkä harjoitusjakso, jonka päätteeksi lyötiin kättä päälle, ettei tavata ennen kuin Mikko voittaa kisan. Harjoitustoiminnan taso oli sellaista, että tilanteen oli pakko purkautua jollain tavoin”, Rauhala muistelee.
Kahden viikon päästä Mikko voitti Indonesiassa ja miehet tapasivat jälleen.
Ilonen saavuttaa Rauhalan mukaan niin kutsutun flow-tilan, eli kun peli kulkee juuri niin kuin on suunniteltu ja mikään ei häiritse häntä.
”Kutsumme tätä autopilotti-vaiheeksi. Mikko laittaa siis joskus autopilotin päälle. Pelaajan elämässä on tuhansia häiriötekijöitä, ja niiden hallinta vaatii pelaajalta taitoa. Kun hän hallitsee häiriötekijöiden hallinnan, hän pystyy keskittymään itse peliin.”
Tällaiset huippu-urheilijat, kuten Ilonen, Teemu Selänne ja Kaisa Mäkäräinen ovat varmoja menestyjiä, ja jossain vaiheessa he eivät enää tarvitsekaan muita. Rauhala kertoo huippu-urheilijoiden eli itseohjautuvien pelaajien erottuvan jo junioreina joukosta. Heistä ei tarvitse niinkään huolehtia.
”He ovat yksinkertaisesti rentoja. He eivät pingota tuloksista, eivät suorita lajia, vaan pelaavat peliä. Suorittaminen on kaiken tasoisille pelaajille murha.”
RAHALLISTA TUKEA SUORAAN PELAAJILLE JA VALMENTAJILLE
Rauhalalla on paljon kokemuksia ja hyviä muistoja, mutta onko hänellä joitain unelmia? Vastaus kysymykseen tulee samantien. Hän toivoo, että huippu-urheiluun satsattavat resurssit todella osoitettaisiin huippu-urheilijoille. Valmentajia taas tulisi Rauhalan mukaan kouluttaa niin, että heillä olisi tarpeeksi tietämystä valmistella ammattilaispelaajia kohtaamaan edessä olevat Euroopan kiertueen suuret haasteet. Nyt tätä tietämystä ei ole.
”Tukivaroja pitäisi kohdentaa rohkeammin suoraan pelaajille ja valmentajien tukemiseen. Ja tietenkin tarvitsemme hyvää urheilujohtamista”, Rauhala sanoo.
Miesten Euroopan kiertueella voisi hänen mukaansa viiden kuuden vuoden kuluttua olla kahdeksankin suomalaista pelaajaa, kunhan vain asetettaisiin selkeät tavoitteet.
”Ja tuo olisi realistinen tavoite. Itse haluan taistella sen läpi. Naisia on nyt kahdeksan Ladies European Tourille, ja se on huikea luku. Siellähän voisi olla pian kaksitoistakin suomalaisnaista”, Rauhala innostuu.
Hän kertoo ”upeiden” pelurien olevan juuri nyt kovassa nosteessa ja toivoo golfpiirien tajuavan tämän.
”Golfyhteisöjen pitäisi nyt ymmärtää tukea isosti näitä raakileita ja heittää bensaa liekkeihin. Satsaamalla pelaajiin voisimme alkaa vaatia heiltä vielä laadukkaampaa ja kovempaa harjoittelua, jolla otettaisiin kärkeä kiinni.”
PRINSSIN TAPAAMINEN SOTKI SUUNNITELMAT
Palataan vielä takaisin Lythamiin ja vuoteen 2001, kun Mikko Ilonen pelasi ensimmäisen major-turnauksensa British Openissa. Finaalipäivä oli tuulinen. Se ei kuitenkaan Ilosen keskittymistä haitannut.
”Kun Ilonen meni muutaman reiän jälkeen syvälle siihen pelin, hän meni niin hemmetin kovaa. Kovan tuulen lisäksi Mikon keskittymistä sotki se, että Tiger Woods pelasi hänen ryhmänsä perässä, eli Tigerin faniyleisön tuoma meteli vähän sotki pelirauhaa. Mutta yhtäkkiä ne Tigerin seuraajat siirtyivätkin seuramaana Mikkoa. Se oli upeaa!”
Valmentaja Rauhala ei kuitenkaan itse päässyt kentälle seuraamaan Ilosen peliä loppuun asti, sillä hänellä oli eräs velvollisuus hoidettavanaan.
”Piti mennä tapaamaan Prinssiä. Ai että minua otti aivoon! Ja siitä jouduin lähtemään lentokentälle. Matkalla kentälle kuuntelin auton radiosta, kuinka siellä hehkutettiin, että ’nuori suomalainen voi voittaa’”, Rauhala muistelee innoissaan.
Hänen mukaansa tuuli tyyntyi lopulta ja kärkipelaajat alkoivat tehdä birdieitä haastavilla väylillä. Ilonen sijoittui lopulta yhdeksänneksi jakaen sijan Sergio Garcian ja Jesper Parnevikin kanssa.
”Mutta se major-turnaus oli silti valmentajalle hyvä tarina ja upea kokemus”, Rauhala sanoo.
Teksti VIIVI AVELLÀN
Kuvat SAMI VÄLIKANGAS
