Golf on päättäjien peli. Viimeiset 40 vuotta Yhdysvaltain istuva presidentti on ollut myös golfaava presidentti. Sarjan ensimmäisessä osassa kerromme presidenttien golfharrastuksen ensimmäisestä aallosta aina Rooseveltin ajalle asti.
Voisi kuvitella, että nykyään Yhdysvaltojen presidentin vaatimuksena on golfharrastus. Edellinen presidentti, joka ei pelannut golfia oli nimittäin Jimmy Carter, joka jätti Valkoisen talon tammikuussa 1980. Viimeisimpien kuuden presidentin lisäksi myös moni muu pelasi golfia.
Tämä artikkeli ei käsittele Donald Trumpia. Tosin, kun tänä päivänä puhuu presidenteistä ja golfista, ei voi välttyä mainitsemalta Yhdysvaltojen istuvan presidentin Donald Trumpia, vaikka kuinka haluaisi.
Sen jälkeen, kun hän presidentinvaalien kampanjassaan totesi toistuvasti, ettei hänellä presidenttinä olisi aikaa tai halua pelata golfia, Trumpin on laskettu käyttäneen 130 miljoonaa euroa verorahoja golfaamiseen. Hän on pelannut arviolta noin 250 kierrosta – lähinnä omilla kentillään, joilla hän on ystävällisesti myös majoittanut valtion piikkiin koko seurueensa. Summa vastaa palkkaan verrattuna 334 työvuotta presidenttinä.
Trump on pelannut presidenttikaudellaan keskimäärin 4,6 päivän välein, vaikka vuonna 2019 hänellä oli hallinnon sulun aikana 50 päivän pelaamaton jakso. Vastaava luku edellisillä presidenteillä Barack Obamalla oli vajaa yhdeksän päivää ja George W. Bushilla noin 122 päivää. Tarkempia tilastoja kiinnostuneille löytyy aihetta varten perustetulta Trump Golf Count -sivustolta.
Mutta nyt kun se on hoidettu, voidaan keskittyä itse asiaan. Lupaan, ettei Trumpia mainita tässä artikkelissa enää. Ehkä.
Golfaavien presidenttien ensimmäinen aalto
Siirrytään ajassa taaksepäin. Ensimmäinen USA:n presidentti, joka pelasi golfia julkisesti, oli William Taft (presidenttinä 1909-1913). Myös Taft lupaili toimittajien kysymysten painostamana toistuvasti, että hän vähentää pelaamistaan, mutta vierailu golfkentillä jatkui muuttumattomana.
Taftin kerrotaan alittaneen säännöllisesti 90 lyöntiä noin parinkympin tasoituksesta huolimatta. Taft kunnioitti peliä ja pelasi kaikki reiät loppuun asti kirjaten eräällä kierroksellaan kaikki samassa bunkkerissa ottamansa 12 lyöntiä, vaikka pelikaverit vaativatkin alhaisemman tuloksen kirjaamista.
Ennen Taftia Valkoisessa talossa oli golfareita ja ensimmäisen golfaavan presidentin uskotaan olleen William McKinley (1897-1901). Hän ei kuitenkaan golfannut julkisesti, koska hän pelkäsi maineensa kärsivän tiedosta, että hän pelaa ulkomaisten keksimää peliä. McKinleyn mukaan golf vaati paljon opiskelua ja hänellä oli liian monta muuta opiskeltavaa asiaa, joten golfille ei jäänyt aikaa.
Kun McKinleyä ammuttiin vatsaan kesken yleisötapaamisen, hänestä tuli kolmas murhattu presidentti Yhdysvalloissa Abraham Lincolnin (1861-1865) ja James Garfieldin jälkeen (1881-1881). McKinleyn jälkeen USA:ssa on ollut 17 golfaavaa presidenttiä ja vain neljä, jotka eivät golfanneet. Nämä neljä olivat Theodore Roosevelt (1901-1909), Herbert Clark Hoover (1929-1933), Harry S. Truman (1945-1953) ja jo mainittu James Earl “Jimmy” Carter Jr. (1977-1980).
Taftia seurasi Valkoisessa talossa ja viheriöillä Thomas Woodrow Wilson (1913-1921), jonka arvioidaan pelanneen kahden presidenttikautensa aikana reilusti yli tuhat kierrosta – lääkärinsä määräyksestä tietenkin. Jaettuna tasaisesti kahdeksalle vuodelle kyseessä on vaatimaton 125 kierroksen vuosivauhti. Historioitsija Don van Natta arvioi Wilsonin presidenttikauden kierrosten yhteismääräksi niinkin korkean luvun kuin 1600, joka tarkoittaisi 200 vuosittaista kierrosta.
Wilsonin uskotaan olleen niin innostunut golfari, ettei talvikaan pysäyttänyt häntä. Mustiksi maalauttamillaan palloilla hän pystyi pelaamaan lumessakin. Tapaamistensa aikana toimistossaan golfmailaa heiluttaneelle Wilsonille ei tainnut kierrostensa lisäksi jäädä erityisemmin aikaa kunnon harjoitteluun, koska hänen tiedetään olleen lajissa melko huono eikä hän kovinkaan usein päässyt alle sadan lyönnin.
Wilson oli ensimmäinen golfaava Yhdysvaltojen presidentti, jolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, seuraava olikin Barack Obama. Wilsonin palkinto myönnettiin Kansainliiton perustamisesta, vaikka Wilsonin harmiksi Yhdysvallat eivät liittyneet osaksi sitä.
Golfaavien presidenttien lista jatkuu Wilsonin jälkeenkin katkeamattomana, kun lyöntivuoroon Oval Officeen astui Warren Gamaliel Harding (1921-1923). Häntä ei pidetty erityisen tehokkaana presidenttinä, mutta hän oli taitava golfari, ja pelasi kaksi kertaa viikossa.
Hänen väitetään jopa opettaneen koiransa Laddie Boyn noutamaan golfpalloja Valkoisen talon pihalla. Harding oli ensimmäinen presidentti, jonka mukaan nimettiin golfkenttä, TPC Harding Park San Franciscossa.
Harding vieraili ensimmäisenä Yhdysvaltojen istuvana presidenttinä Kanadassa. Hän pelasi Vancouverissa ja väsyi kuuden pelatun reiän jälkeen niin, että siirtyi suoraan 17. reiälle ja pelasi kierroksen siitä loppuun. Viikkoa myöhemmin hän kuoli San Franciscossa sydänkohtaukseen, jonka uskotaan liittyneen hänen kokemaansa äkilliseen väsymykseen golfkentällä.
Hardingin kuolemaan liittyy myös useita salaliittoteorioita, jotka epäilevät muun muassa hänen omaa puoluettaan salamurhasta, koska he häpesivät Hardingia presidenttinä. Lääkärin mukaan kyseessä oli kuitenkin korkeasta verenpaineesta johtuva sydänkohtaus, mitä tukevat hänen muut harrastuksensa, joihin lukeutuivat muiden muassa viskinjuonti, tupakointi ja valvominen myöhään.
Tehottomuudestaan huolimatta Hardingista pidettiin presidenttinä – ennen kaikkea, koska hän näytti presidentiltä.
Presidenttien golfaktiivisuus hiipuu
Neljäs perättäinen golfaava presidentti Valkoisessa talossa oli John Calvin Coolidge Jr. (1923-1929), joka ampui kuitenkin mieluummin savikiekkoja kuin golfasi. Hän golfasi lähinnä velvollisuudesta ja koska golfin suosio oli kovassa kasvussa. Vähäisen pelaamisensa takia hänen onnistui harvoin pelata reikää alle kymmenellä lyönnillä. Lähtiessään Valkoisesta talosta hänen sanotaan jättäneen jälkeensä vain golfmailat. Niistä ei tosin ollut iloa seuraavalle presidentille Herbert Hooverille, joka ei pelannut golfia.
Hooverin jälkeen virkaan astui Franklin Delano Roosevelt (1933-1945), joka edellisen golfaavan presidentin tavoin menehtyi luonnollisista syistä virassa ollessaan. Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon 63-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän oli joutunut jättämään golfin jo 39-vuotiaana sairastuttuaan polioon. Golfarina Roosevelt tunnettiin pitkälyöntisenä pelaajana ja todellisena golfintoilijana.
Coolidgen jättämistä mailoista ei tosin ollut Rooseveltillekään iloa, koska hän ei presidenttiytensä aikana pelannut sairautensa takia ollenkaan golfia – mikäli Hoover edes säästi edeltäjänsä mailat seuraajalleen. Golfurallaan Roosevelt oli menestynyt ja voitti jopa klubimestaruuden lähellä perheensä kesäasuntoa Campobellon saarella Kanadassa. Presidenttinä hän tuki kymmenien julkisten golfkenttien rakentamista.
Rooseveltin jälkeen virkaan astui Truman, joka ei myöskään golfannut. Näin ollen istuva presidentti ei tiettävästi pelannut kierrostakaan golfia vuosien 1929 ja 1953 välillä.
Golf on presidentillinen harrastus – osa 2 julkaistaan 16.4.
Teksti: Esa Hukkanen Kuvat: Getty Images
