Ensimmäinen viikko seikkailua ja kaksi haastavaa kierrosta golfia on takana. Vie taas aikansa opetella rutiineihin muutaman neliön ”asunnossa” varsinkin, kun nyt tilan jakaa vilkas Deni-teini. Tästäkin syystä huilattiin pari päivää ennestään tutussa parkissa Pärnussa. Tavattiin tuttuja ja järjestelin tulevien viikkojen golfvierailuja.
Pärnun moneen kertaan pelatut kentät jätin tällä kertaa väliin ja suunnattiin uuteen golftuttavuuteen Etelä-Virossa. Otepää Golf & Country Clubin Head Caddiemaster Sander Pormeister kutsui minut vierailulle heidän kentälleen, kun Otepää Golfin väki oli kesällä pelaamassa kotikentälläni Suomessa.
Otepää on parin tuhannen asukkaan kaupunki, joka tunnetaan oikeastaan hiihdon maailmancupin osakilpailujen pitopaikkana, mikä näkyykin paikallisissa opasteissa. Maasto on kumpuilevaa ja alue on kaunis myös näin ruskaloistossa. Kesällä pysähdyin täällä noutaessani Deniä Latvian puolelta ja tykkäsin kotoisen oloisista järvimaisemista.
Otepää haastaa kokeneemmankin golfaajan
Otepää Golf & Country Clubille saavuttaessa tuntuu, kuin tulisi keskelle ei mitään. Sama tunne on liikkuessa kentällä ja mäkisillä siirtymillä väylältä toiselle. Klubirakennus ja ympäristö yllätti positiivisesti tyylikkyydellään. Klubi ja Caddiemaster sijaitsevat sen verran korkealla, että niistä on upeat näkymät kentälle ja ympäröivään luontoon.
Otepää oli toinen par 73 kenttä, jonka olen koskaan pelannut, edellinen oli Calanova Colf Espanjan aurinkorannikolla. Slope rating 137 kyllä vastaa todellisuutta, kenttä on aika haastava klubipelaajalle mutta monipuolinen ja kiinnostava. Takaysin ensimmäinen väylä (10) on klubitiiltäkin 602 metriä pitkä par-kutonen. Allekirjoittaneen ensimmäinen par-6 ja vielä jäi par-tulos tekemättä, vaikka pelasin kentän kahteen kertaan. Sander liittyi seuraani toiselle kierrokselle, mikä vähän helpotti esteiden välttelyssä ja väylillä pysymisessä. Todella monella väylällä on korkeuserojen ja dog legien vuoksi paikallinen pelikaveri tai hyvä väyläopas tarpeen. Kenttä oli vuodenaikaan nähden erinomaisessa kunnossa ja griinitkin ok, vaikka tietysti rei’itetty.
Hyvä maku jäi kentästä ja nälkää huonon pelituloksen vuoksi sen verran, että toivottavasti Otepää osuu kevään paluureitille. Tällaiseen kenttään ei kyllästy, vaikka pelaisi sitä koko kauden.
Nyt ollaan jo kivassa parkissa sisäpihalla Riikan vanhan kaupungin kupeessa. Kadun toisella puolella on kirkko, jonka kellot soivat tasatunnein… myös läpi yön! Alkuyön lyönnit näkyvät vain Ourassa heräämisen piikkeinä mutta neljästä lyönnistä eteenpäin otti aikansa nukahtaa uudelleen.
Loppuviikosta tutustutaan täällä Ozo Golfkenttään, jota kehutaan yhdeksi parhaista Latviassa.
Teksti ja kuvat: Mara Vill
Seuraa Golfnomadin matkaa foregolf.fi/tag/golfnomadin-matkassa/
Golfnomadin seikkailua voit seurata FORE!:n kotisivuilla ja somekanavissa sekä: www.instagram.com/golfnomadi/