Teksti: Minea Blomqvist-Kakko Kuvat: Minea Blomqvist-Kakko, LET / Mark Runnacles
Golf on kuin peiliin katsoisi, totuuden peiliin. Tuomari ei vihellä vääriä jäähyjä tai pelikaveri ei pelasta. On vain sinä ja golfkenttä.
Peli vie osan ihmisistä mennessään, mutta vaikeudessa saattaa olla syy vähäisiin juniorimääriin. Suomessa on 157000 harrastajaa joista 17 000 alle 21-vuotiasta juniorigolfaria. Näistä seuran valmennustoiminnan piirissä on vain pieni murto-osa.
Tulevaisuuden visio on ”pieni Suomi”, josta nousee poikkeuksellinen määrä suuria golftähtiä. Miksi? Suomalaiset ovat rehellisiä, rehtejä ja golf sopii näin ollen suomalaisille kuin nenä päähän. Suomalaisen sisun voimin pelin iskuja kyllä siedetään.
Kiinnostus kasvussa
Olemme saaneet uusia harrastajia lajin pariin muutaman vuoden aikana ja kilpagolfin menestys tukee valloilla olevaa lajin trendiä. Alkukesän kilpakenttien saldona on Kalle Samoojan voitto ET:llä, Tiia Koiviston voitto LET:llä ja Kiira Riihijärven voitto Epson-tourilla Amerikassa.
Kilpakentillä saavutettu menestys luo näkyvyyttä lajille lehtien, television urheilulähetysten ja sosiaalisen median voimin. Golfin nousu olympialajiksi ja kilpapelaajien menestys ovat erittäin tärkeitä lajin markkinointiväyliä.
Tarkastelun paikka
Lapsille ja nuorille on tarjolla valtava kirjo erilaisia mahdollisuuksia valita mieleinen harrastus. Loppukädessä lapsi ei mieti ammattilaisuuden tuomia mahdollisuuksia, vaan hänelle ainut mittari lajin harrastamiseen on sen hauskuus. Jossain vaiheessa kuitenkin esikuvat luovat pohjaa omille unelmille ja muiden menestys nostaa lajin vaatimustasoa korkeammalle. Näin ollen laji jätetään seuraavalle sukupolvelle aina parempana ja vahvempana.
Mielestäni olisi syytä nyt katsoa rehellisesti tilannetta siltä kantilta, että onko meille tarpeeksi lapsia ja nuoria lajin parissa. Mediassa puhutaan koko ajan lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä. Otammeko me lajina tarpeeksi vastuuta lasten ja nuorten liikunnan lisäämisestä arjessa? Tartummeko me härkää sarvista ja teemmekö voitavamme? En usko, että teemme.
Golfin terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja on selvää, että laji palvelee terveyttä ja hyvinvointia vauvasta vaariin. Kun sijoitamme lapsiin ja nuoriin, niin sijoitamme tulevaisuuteen, lajin elinvoimaisuuteen ja perheisiin.
Miten saada laji houkuttelevammaksi lapsen silmissä?
Golfissa on pelimuotoja joka lähtöön mistä valita; reikäpeli, best ball, scramble… Miksei golfia voisi siis harrastaa tiimissä eri pelimuotoja käyttäen? Voisimme näin luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta, seurauskollisuutta, harrastamisen iloa ja keveyttä. Tuoda esille joukkuetoiminnan arvoja ja yhdessä tekemistä myös niin, että joukkueilla olisi päävalmentajia, apuvalmentajia ja joukkueenjohtajia.
Tarvitsemme golfin pariin paljon suurempaa massaa, jotta pystymme jakamaan ryhmiä taidollisesti ja ikäryhmittäin. Jos seurassa päästään 100 juniorin hujakoille, niin käytännössä seura pystyy työllistämään yhden valmentajan täysipäiväisesti, joka tuo ihan erilaisia mahdollisuuksia kehittyä valmentajana. Tässä mallissa golf lajina voisi myös tarjota entiselle menestyneelle kilpapelaajille paikkaa juniorivalmentajana, josta kehittää itseään huippupelaajien ammattivalmentajaksi, joita kipeästi tarvitsemme lajin pariin.
Tämä ei tapahdu itsestään. Aluksi tarvitaan seuran panostusta tai todella hyvä joukko vanhempia tai vapaaehtoisia promoamaan golfia harrastuksena muun muassa kouluissa, tapahtumissa ja kaupan pihoilla.
Voisiko kilpagolfin menestys olla suomalaisille tärkeää? Voisimmeko olla ylpeitä siitä, että meillä tehdään asioita näin ja tällä tavalla? Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Olemmeko me siis valmiita satsaamaan siihen, että meille tulee major-voittajia Suomesta? Voisiko olla niin, että tulevaisuudessa me saisimme kertoa muille, mitä olemme menestyksen eteen tehnyt ja meiltä kenties kopioitaisiin asioita? Suomi-golf, yhdessä, yhtenäisesti, systemaattisesti omaan tekemiseen luottaen.
Kaikille rahaa ja tukea?
Pitääkö seurojen jäsenten tukemisessa harrastaa tasa-arvoa junioreiden, midejen ja senioreiden toiminnan tukemisessa? Lajin markkinoinnin ja mahdollisesti aloittelijoiden tukemisessa, mutta ei missään nimessä kilpailutoiminnassa ainakaan rahallisesti. Itse en ainakaan keksi lajin kasvun näkökulmasta yhtään hyötytekijää tukea aikuisten harrastesarjoja. Kun rahaa ei ole ylimääräistä, niin homma pitää rakentaa pienistä puroista niin, että mahdollisimman moni virtaa valtamereen, yhteiseen hyvään. Panostetaan elinvoimaiseen seuraan ja siihen, että investoinnit jäävät poikimaan seuran sisälle.
Tehdään järkevämpiä investointeja, jotka tuottavat pidemmällä ajalla vaikutusta suomalaisen golfin kehitykseen. Tällaisia kohteita voisivat olla muun muassa harjoitteluolosuhteet talvella. Panostetaan niihin niin kotimaassa kuin ulkomailla, jotta seuran jäsenet pääsisivät suhteellisen edullisella diilillä harjoittelemaan. Kohteita voisivat olla myös fysiikkavalmennus ryhmissä, oheisharjoitustilat seuroissa, sekä yhteiset valmennukset, jotka luovat seuraan yhteisöllisyyttä. Unohtamatta valmentajien koulutusta, jolla saamme laadukkaampaa valmennusta Suomeen. Näin panostus jakautuisi paremmin useammalle kuin yhdelle pelaajalle. Investoidaan siis järkevämmin ja perustellummin.
Golf Talma on tästä hyvä esimerkki. Siellä on panostettu harjoitteluolosuhteiden luomiseen, joka mahdollistaa laadukkaan urheiluseuratoiminnan. Seurassa on pyritty parantamaan ja kehittämään lajiharjoittelun olosuhteita unohtamatta oheisharjoittelua omalla talviharjoittelutilalla, sekä rangelle pian valmistuvalla ulkopunttisalilla.
Juniorikoordinaattorit
Suomessa toimii tällä hetkellä kuudessa seurassa juniorikoordinaattori: Pirkkala Golfissa, Tarina Golfissa, Lahden Golfissa, Pickala Golfissa, Kankaisten Golfissa ja Hämeenlinnassa Tawastissa ja Aulanko Golfissa yhteisellä hankkeella. Tällainen panostus antaa aivan uutta potkua harrastetoiminnan ympärivuotisuudelle.
Pirkkala on Suomen suurin junioriseura, jossa on 180 junioria ohjatussa valmennuksessa. Pirkkala Golfissa on kaiken tasoisille lapsille ja nuorille yhteensä 14 eri ryhmää harrasteryhmistä talentteihin. Junioriryhmien vastuuvalmentaja Kaisa Ruuttila näkee lasten innostamisen kisaamaan myös haasteena, sillä pelin vaikeuden takia lajista pitää todella syttyä, ennen kuin sitä kykenee sietämään. Toisena haasteena on, että vanhemmat ovat erittäin sidoksissa lastensa harrastamisen kanssa kuskaten heitä kisoihin ympäri Suomea.
Miten tasoa nostetaan maajoukkueen alapuolella?
Jotta tämä menestyspolun liukuhihna saataisiin toimimaan, niin seurojen on otettava vastuuta enemmän, jotta pelaajat ovat valmiimpia maajoukkueeseen tullessa. Harvassa seurassa esimerkiksi panostetaan fysiikkavalmennukseen. Luotetaan liikaa siihen, että junioreilla on se toinen laji, jossa vastuu kannetaan. Fysiikan treenaaminen on nykyään niin monipuolista, ja sillä lapsi oppii uusia taitoja, luo itselleen ulottuvuutta ja osaamista, jotka taas avaavat mahdollisuuksia monenlaiseen. Tämän takia muista lajeista tulleet niin sanotusti ”drop out”-lapset, jotka ovat olleet 15–17-vuotiaaksi muissa lajeissa, pystyvät golfissa pärjäämään huipulle asti; heidän fyysiset ominaisuudet on rakennettu toisen lajin parissa. Fysiikka parantaa suorituskykyä, luo henkistä vahvuutta, ehkäisee loukkaantumisilta, nostaa rasituksen sietämistä ja luo toistettavuutta svingiin.
Juniorin hintalappu
Tällä hetkellä lahjakkaan nuoren 12-vuotiaan juniorigolfarin kausi maksaa vanhemmille noin 8 500 € – 12 000 €. Tässä summassa on mukana pelimaksut, valmennus, välineet, talviharjoittelu, kaksi harjoitusleiriä ulkomailla, kansalliset kilpailut sekä yksi kansainvälinen kilpailu.
Mitä muutetaan?
Maajoukkueeseen kutsutaan, se on ansaittu paikka. Rajataan sen toiminta tulevaisuudessa kapeammaksi ja panostetaan seuran toimintaan. Tässä mallissa harrastajat maksavat huippujen toiminnan, mutta niin se tehdään monessa muussakin lajissa. Muuten ollaan pisteessä, että harvalla vanhemmalla riittää tähän lajiin enää rahkeet. Huippu-urheilijat luovat oman karttansa ja tekevät systemaattisesti töitä omien unelmiensa eteen vaikeuksienkin edessä luottaen visioonsa. Luodaan suomalaisen golfin menestysresepti, ja sitoudutaan siihen kaikki yhdessä.
Aloituskuva: EM-valmistaumisleiri Kytäjällä tyttöjen joukkue. June Weckman, Adeliina Virtanen, Anastasia Hekkonen, Fanni Grönlund, Emilia Väistö ja Ella Salama
