Vierumäen Challenge Tour oli menestys

Challenge Tourin osakilpailu on ollut usean vuoden ajan kotimaisen kilpagolfin huipennus. Vierumäelle siirtyneen kisan aikataulu oli todella tiukka, haasteita riitti ja epäilijöitä oli matkan varrella paljon. Kun Englannin Sam Walker upotti voittoputtinsa sunnuntaina, oli vihdoin aika myöntää, että tapahtuma oli menestys kaikilla mittareilla.

Kun Golfliitto vastasi kotimaisen Challenge Tourin osakilpailun järjestelyistä ja taloudesta, tapahtumaa kohdanneet taloudelliset haasteet asettivat koko turnauksen tulevaisuuden Suomessa uhanalaiseksi. Onneksi tapahtuma pääsi ahkerimpiin käsiin kun yllättäen vuodenvaihteessa tapahtuman uudeksi järjestäjäksi ja vastuunkantajaksi ilmoittautui Vierumäki. Hieno perinne sai jatkoa, ja lopulta kilpailun kaikki järjestelyt sujuivat erinomaisesti.

Kun ensimmäisen kerran alkoi kuulua huhuja, että Vierumäki ottaa Challenge Tourin tapahtuman vastuulleen, olin suunnattoman iloinen. Ensimmäinen ajatus oli, että hienoa kun tapahtuma saa jatkoa Suomessa.

Toinen ajatus olikin jo, että ovatko ne ihan hulluja? Miten tapahtuma on mahdollista saada toimimaan niin, että Vierumäki selviää siitä voittajana. Tehdessäni kevään lehteen ennakkoa tapahtumasta ja haastatellessani Jan Ruohoa, aloin itsekin ymmärtämään heidän tulokulmansa ja nähdä onnistumisen mahdollisuudet.

Vierumäellä oli uusi taktiikka ja lähestyminen tapahtuman järjestämiseen. Heille kyse oli kokonaistapahtumasta, ei pelkästään golfkisasta. Vierumäki pystyi tarjoamaan loistavan golfkentän, ammattitaitoisen organisaation, tehokkaan myyntitiimin, majoituspuitteet ja erinomaiset oheispalvelut. Tämä oli se kokonaispaketti mitä myytiin yhteistyökumppaneille, pelaajille, yleisölle ja Challenge Tourin organisaatiolle.

Kaikki ihastuivat Vierumäkeen

Promoottori Jan Ruoholla oli siis myytävänä itse tapahtuma, majoituspaketit kisaviikolla, logistiikka ja Vierumäen oheispalvelut. Se on iso paketti hoidettavaksi, mutta näistä pienistä puroista yhdessä muodostui se millä Challenge Tourin kokoinen tapahtuma oli mahdollista rahoittaa. Pelkän golfkilpailun myynnillä se ei ole ollut Suomessa mahdollista.

Kokonaispaketti oli myös se, mihin pelaajat ihastuivat Vierumäellä. Reilun tunnin matkan päässä lentokentältä löytyi pelaajille kaikki tarvittava: peliareena, harjoituspaikat, ravintolat ja liikuntamahdollisuudet kaikki kävelymatkan päässä. Valtaosa pelaajista majoittui kentän välittömässä läheisyydessä olevaan Scandic-hotelliin. Sen tiloissa toimi myös kilpailun toimisto, lehdistökeskus ja olympiakatsomo.

Muutamat valitsivat mökkimajoituksen, kuten Antti Ahokas. ”Halusimme olla caddie Karri Kakon ja vaimoni kanssa hieman syrjässä tapahtumahumusta. Koin että se sopii minulle parhaiten”, kuvaa valintaansa Ahokas.

Kansainvälistä tunnelmaa

Pelaajilta palvelut saivat vuolaita kiitoksia ja he myös käyttivät liikuntamahdollisuuksia hyväkseen runsaasti. Ruotsin Marcus Kinhult haki pelituntumaa tenniskentältä ja Antti Ahokas teki hikitreenit jäähallilla.

Myös Etelä-Afrikan pelaajat uskaltautuivat ensimmäistä kertaa jäähalliin ja jääkiekkomaaliin. Challenge Tourin kansainvälinen kisaorganisaatio pääsi kokemaan perinteisen savusaunan ja kesäisen pulahduksen järveen. Osakilpailussa pelasi 156 ammattilaisia 22 eri maasta ja ulkomaista kilpailuorganisaatiota oli paikalla kymmenkunta. Kyseessä on siis iso kansainvälinen tapahtuma.

Tätä kokonaisuutta ei tunnuttu ymmärtävän Suomen golfpiireissä ja kritiikkiä annettiin reippaasti kentän ja viheriöiden kunnosta. Järjestäjien selän takana tehtiin myyrän työtä, vaadittiin kisakentän vaihtoa tai tapahtuman peruuttamista.

Viheriöiden kunnossa olikin isoja haasteita ja paikan päällä oli kevään ja kesän aikana käynyt usea konsultti etsimässä ratkaisua. Kenttähenkilökunta on raatanut pitkiä päiviä resursseja säästelemättä kentän eteen. Kentän kunto kilpailuviikonloppuna oli erittäin hyvä ja viheriöt kestivät hienosti neljän päivän kulutuksen.

Cooke on kenttä pelaajien mieleen

Pelaajia oli etukäteen varoitettu kirjeitse viheriöiden olevan vain 95 % kunnossa. Kaikki kuitenkin olivat positiivisesti yllättyneitä pelialustan kunnosta. Kentän lay out, eli reititys, oli monen mielestä jopa paras mitä kiertueella pelataan. Cooke antoi monipuolisen ja reilun vastuksen pelaajille ja draiveria sai käyttää reilusti. Nämä ovat ominaisuuksia mitä ammattipelaajat arvostavat.

Pelillisesti tapahtuma vastasi täysin odotuksia, ja kentällä nähtiin todella kovia suorituksia. Paras yksittäinen kierros oli viimeisen päivän 63 (-9), jonka pelasi Etelä-Afrikan Dylan Frittelli. Turnauksen voittoon taisteli konkari ammattilainen Sam Walker. Hän pelasi tasaiset kierrokset ja onnistui puristamaan voiton yhteistuloksella -15.

Walkerin peli oli tasaisen varmaa koko viimeisen kierroksen ajan, ja paikkoja olisi ollut useammallekin birdielle, jos vain lähipeli olisi ollut tarkempaa. Viimeiset viisi reikää hän oli kuitenkin todella vakuuttava ja peli oli virheetöntä. Viimeisellä reiällä Walkerilla oli noin 40 metrin pitchi vaikealle lipulle, ja turnauksen voitto onnistumisesta kiinni. Upea lähestyminen kahteen metriin käytännössä sinetöi voiton Walkerille. Se oli rutinoituneen ammattilaisen suoritus.

Sam Walker on kokenut pelaaja myös Euroopan isoimmalla kiertueella ja sinne hän tähtää takaisin ensi kaudelle. ”Pelaajat täällä ovat niin nuoria, että voisin olla heidän isänsä”, hän hauskuutti lehdistön haastattelussa.

Suomalaispelaajat kiinnostivat yleisöä

Kotimaisilta ammattilaisilta toivottiin onnistumisia, mutta viikonlopun uroteot jäivät näkemättä. Kuusi suomalaispelaajaa läpäisi kahden kierroksen jälkeen karsinnan. Siinä vaiheessa oli vielä toivoa, että Tapio Pulkkanen tai Kalle Samooja onnistuisivat taistelemaan ihan voitosta asti.

Lauantain sateet kuitenkin veivät nekin haaveet mukanaan ja suomalaiset jäivät taistelemaan keskikastin sijoituksista. Yleisöä kuitenkin heidän pelaamisensa tuntui kiinnostavan. Pulkkasesta on muodostumassa koko kansan suosikki. Hattu-Tapiona yleisesti tunnettu kotkalainen pelaa viihdyttävää peliä.

Iloinen olemus, uskomattoman pitkät avaukset sekä persoonallinen hattu erottavat hänet massasta. Hänen peliään oli vankka joukko seuraamassa jokaisena päivänä. Viimeisen päivän hienon pelin ansioista parhaaksi suomalaiseksi kuitenkin nousi Teemu Bakker, joka sijoittui sijalle 26.

Vierumäki ja promoottori Jan Ruoho tekivät uskomattoman kovan työn Challenge Tourin järjestelyissä. Tapahtuman jälkeen onnittelijoita on riittänyt ja hyvästä syystä. Kiertueen kansainvälisen organisaation vetäjä Neal Briggs antoi epäviralliseksi arvosanaksi yhdeksikön.

Se on ensimmäisenä vuotena todella kovan luokan suoritus. Tästä on Vierumäen hieno lähteä rakentamaan entistä suurempaa ja parempaa tapahtumaa kaudelle 2017. Pienillä parannuksilla toivottavasti onnistutaan myös houkuttelemaan väylien reunat täyteen yleisöä.