MATKALLA RIOON 2016
OLYMPIALAISET OVAT NURKAN TAKANA – Kuka ottaa vastuun golfista?
Rion olympiagolfin avauslyöntiin on aikaa hieman vajaa vuosi. Kun monien muiden olympialajien valmennusringeissä on valmistauduttu kisoihin päätettyjen valmennusohjelmien mukaisesti, Suomen Golfliitto ei ole pystynyt sopimaan ja päättämään PGA:n kanssa kuin pienistä yksityiskohdista. Ikävä sanoa, mutta Ruotsissa on kaikki taas paljon paremmin.
Kun Golfliitto julkaisi vuoteen 2020 ulottuvan strategiansa, pelaajien ja valmentajien mieleen jäi erityisesti yksi tavoite. Liitto kertoi nostavansa suomalaisen golfin lähivuosina ”Euroopan huipulle”. Strategiassa ei kuitenkaan mainittu sanallakaan, miten tähän tavoitteeseen päästään.
Melko pian lajin piirissä vahvistuikin käsitys, ettei tavoitteeseen päästä pelkästään kirjoittamalla hienoja ajatuksia paperille. Todellisuus on iskenyt vasten urheilijoiden kasvoja viimeistään nyt, kun olympialaisiin on aikaa vajaa vuosi. Suomen Golfliiton päättämättömyys muun muassa olympialaisiin valmennettavien pelaajien valmennukseen ja tukirahoihin liittyvissä seikoissa on yllättävää, kun muistellaan, kuinka tärkeänä liiton johto on kertonut pitävänsä golfin olympiastatusta.
RUOTSISSA YHTEISTYÖTÄ
Suomen touhu ihmetyttää myös, kun katsoo naapurimaata Ruotsia. Samalla kun täällä Suomen Golfliitto panostaa vain amatöörien maajoukkueeseen, Ruotsissa lisätään merkittävästi Ruotsin Golfliiton ja ammattilaisten yhteistyötä, joka aloitettiin neljä vuotta sitten.
”Yhteistyössä Ruotsin huippupelaajien ja heidän verkostonsa kanssa saamme tietoja ja kokemuksia, joita voimme viedä eteenpäin amatöörimaajoukkueelle”, Ruotsin maajoukkueen valmentaja Jonnie Eriksson kertoo.
Puheet kuulostavat suomalaisia golfpäättäjiä seuraamalla lähinnä utopistisilta.
ARVOSTAAKO GOLFLIITTO HUIPPUGOLFIA?
Ehkä suurinta ihmetystä herättää se, että liiton kokenut ja osaava valmennuspäälikkö Juha Juvonen siirrettiin aikoinaan sivuun ja hänen tilalleen huippu-urheilupäälliköksi valittiin Janne Marvaila. Valinta oli sen vuoksi hieman outo, että Marvailan tietämys huippugolfista on kyseenalaista. Yhdistetyn hiihdosta hän tietää sitäkin enemmän, sillä mies on entinen Suomen Hiihtoliiton mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtaja.
Fore! on kirjoittanut Suomen taipaleesta Rion olympiakilpailuihin lähes jokaisessa numerossaan vuodesta 2012 lähtien. Olemme kysyneet seurojen edustajien, ammattilaisten ja golfbyrokraattien mielipiteitä. Kaikki ovat olleet yhtä mieltä siitä, että golfin olympiastatus on hieno asia. Yhtä mieltä on oltu myös siitä, että olympiastatus pitää hyödyntää panostamalla olympialaisiin tähtääviin urheilijoihin, sillä suomalaiset katsovat mielellään omia urheilijoitaan olympialaisissa.
Hyvät aikeet ovat törmänneet lopulta amatöörejä ja golfharrastajia edustavan Golfliiton hiljaiseen jarrutukseen. Liitossa näyttäisi vallitsevan työpaikkasuojelun henki. Kun ei tehdä mitään, ei tehdä myöskään virheitä. Tai sitten tehdään juuri sen verran, että voidaan paperilla osoittaa, että kyllähän me täällä olemme koko ajan työn touhussa.
ULKOPUOLISELLE VALMENNUSVASTUU
Yksi ensimmäisistä ajatuksista, joita Foren jutuissa nousi esiin muutama vuosi sitten, oli olympiaprojektin valmisteluryhmän perustaminen. Tämän valmisteluryhmän tehtävänä olisi ollut tehdä esitys siitä, miten Suomesta saadaan paras mahdollinen golfjoukkueen edustus Rion kisoihin.
Toinen valmisteluryhmän tehtävä olisi ollut miettiä sitä, miten valmennus rahoitetaan, ketkä muodostavat olympiaprojektin työryhmän ja kenellä on päätösvalta. Silloin vielä elettiin uskossa, että kaikki tämä olisi mahdollista.
Fore! ehdotti, että varsinaisen olympiaprojektin johtajaksi nimitettäisiin Golfliiton toiminnanjohtaja. Tämä olisi ollut helppoa ja loogista siitä syystä, että PGA:lla ei ole olympiastatusta. Ratkaisulla olisi siirretty syrjään myös se ongelma, että liitolla on osallistumisoikeus ja PGA:lla pelaajat. Jos olympiaprojektin johtajaksi olisi valittu Golfliiton edustaja, olisi voitu tehdä yhteisvoimin töitä kisajoukkueen rakentamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan tarttunut ehdotukseen.
Ainut hyvä asia on se, että Suomen tämän hetken ykkösvalmentaja, muun muassa Mikko Ilosta ja Minea Blomqvist-Kakkoa valmentava Timo Rauhala on vastuussa olympiaryhmän valmennuksesta. Helppoa Rauhalan nostaminen asemaansa ei ole ollut, sillä meni jopa kolme vuotta ennen kuin Golfliitto antoi periksi ja Rauhalalle annettiin vastuu olympiaryhmän valmennuksesta. Tämän vahvistaa Forelle Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön tarkkuuslajien lajiryhmävastaava Kimmo Yli-Jaskari:”Timo Rauhala on nyt mukana aikaisempaa tiiviimmin pelaajien ja heidän henkilökohtaisten valmentajien konsultoinnissa.”
Rauhalan asemaa lukuun ottamatta asiat ovat edelleen levällään kuin Jokisen eväät.
OLYMPIAKOMITEASSA IHMETELLÄÄN
Olympiakomitean asenteessa ei näyttäisi olevan ongelmia. Komitean puheenjohtajan Risto Niemisen mukaan olympialiike todella halusi golfin olympialaisiin.
”Golf alkaa olla viimeisiä lajeja, jossa amatöörit ja ammattilaiset erotellaan keskenään”, Nieminen kertoo ja jatkaa:
”Onko tässä erottelussa sitten jotain syvällisempää, golfin luonteelle ominaista? Se jää golfväen keskusteluun. Useimmissa lajeissa vastaavat erottelut ovat kyllä nopeasti menettäneet merkityksensä. Olympiagolfiin valmistauduttaessa ratkaisujen perustana eivät ole järjestelmät vaan urheilijat.”
Opetus- ja kulttuuriministeriössä muun muassa golfista vastaava Hannu Tolonen taas on seurannut golforganisaatioiden ”touhuja” yli kymmenen vuotta eikä ole innoissaan.
Ministeriö leikkasi hänen mukaansa Golfliiton tukea vuonna 2013, koska hakemuksessa ei kuvattu tyhjentävästi toimenpiteitä lajin huippujen kehittämisestä. Nyt tuki on palautettu ennalleen. Palautuksen perusteluna ei kuitenkaan ollut huippu-urheilu vaan se, että Golfliitto liikuttaa tehokkaasti keski-ikäisiä suomalaisia. Ministeriön tuki menee siis harrastelijoille. Heistä tuskin löytyy edustajia vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisiin.
YLI-JASKARISTA EI PÄÄTTÄJÄÄ
Tolonen ei myönnä olevansa turhautunut, mutta sanoo:
”Nyt pitää tehdä päätöksiä siitä, kuka nelikossa Golfliitto, PGA, huippu-urheiluyksikkö ja OKM päättää siitä, mihin olemassa olevat rahat käytetään. ”
Tolosen mukaan muutamien tahojen kanssa on keskusteltu olympialeirin pitämisestä vuodenvaihteessa, mutta siitä pitäisi tehdä päätös yhdessä.
”Mielestäni nykyjärjestelmässä oikea päättäjä on olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Kimmo Yli-Jaskari”, Tolonen sanoo.
Yli-Jaskari ei kuitenkaan ole vielä halukas päättäjäksi.
”Yhteistyön kehittäminen on todellakin oleellista, mutta Golfliiton ja PGA:n yhteistyökuvio on vielä alkumetreillä, joten siitä on jatkettava keskusteluja kaikkien osapuolten kesken”, Yli-Jaskari sanoo.
OKM TOIVOO PAREMPAA POLKUA AMMATTILAISEKSI
Hannu Tolonen haluaa kiinnittää huomiota erityisesti kahteen huippu-urheiluun liittyvään ongelmaan, joista kvartetti on keskustellut.
”Miten parhaat juniorit voivat jatkaa uraansa ammattilaisiksi, kun meillä ei ole golfissa toimintakulttuuria, jossa polku johtaisi huipulle? Golfliiton tuki päättyy täysin, kun amatööri siirtyy ammattilaiseksi. Kuilu on niin syvä, että sieltä ei nuori pelaaja voi kiivetä ylös ilman apua. Tilanne on samanlainen kuin oman yrityksen perustajalla. Harvat selviävät ensimmäisistä vuosista ilman tukea.”
Toiseksi ongelmaksi Tolonen kertoo sen tosiasian, että maassamme on vain muutamia henkilöitä, joilla on kokemusta ja tietotaitoa siitä, miten huipulle tavoittelevaa amatööriä voisi kouluttaa.
”Liitossa tai seuratasolla ei ole tällä hetkellä edellytyksiä opettaa nuoria ymmärtämään mitä huippugolf vaatii. PGA:lla taas ei ole taloudellisia edellytyksiä panostaa ammattilaisuraa suunnittelevien valmentamiseen. Eikä se edes kuulu ammattilaisten liitolle.”
Tolosen mielestä nyt olisi raivattava polku, jossa olisi riittävän monta rastia, joiden avulla amatööri voi kehittyä huippupelaajaksi.
”Tällä polulla amatööriä ohjattaisiin niin pitkälle kuin mahdollista. Loppuun pääseminen ja suuremman tuen saaminen eli ammattilaiseksi ryhtyminen edellyttää sitoutumista siihen kovaan työhön, jota huippu-urheilija joutuu päivittäin tekemään.”
”Nyt tarvitaan päätöksiä, tekoja ja päättäjä”, Tolonen tiivistää.
PGA:N VALMENNUSOHJELMA HYLÄTTIIN
PGA:n toiminnanjohtaja Teemu Laakso pitää valmennukseen panostamista kaikkein tärkeimpänä asiana. Hänen mielestään Rauhalan valinta olympiaryhmän valmentajaksi oli myönteinen signaali. Laakso on tyytyväinen myös siihen, että liiton panostus olympiavalmennukseen on noussut vuositasolla noin 80 000 euroon.
Hän kuitenkin huomauttaa, että jo SLU päätti siirtää enemmän rahaa suoraan seuroille.
”Toivon, että Valon (Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio) aikana myös Golfliiton uusi johto päättää lisätä rahaa seurojen toimintaan. On hyvä muistaa, että huipulle pyrkivät pelaajat tarvitsevat hyviä valmentajia. Siihen tarvitaan koulutusta, mutta ennen kaikkea heitä, joilla on halu kehittyä huipputason valmentajaksi. Sitä varten PGA on kehittänyt ja kokeillut valmentajien valmennusohjemaa, joka valmistui viime keväänä.”
Kvartetti keskusteli valmennusohjelmasta syksyllä, ja keskustelut käytiin Laakson ja Hannu Tolosen mukaan myönteisessä hengessä. Hetken uskottiin, että suunnitelma hyväksyttäisiin. Toisin kuitenkin kävi, ja lopulta suunnitelma hylättiin.
ARKISEEN VALMENNUKSEEN PANOSTETTAVA
PGA:n Teemu Laakson mielestä valmennuksessa tulisi keskittyä perusasioihin. Ensimmäiseksi tulisi kehittää seurojen jokapäiväistä toimintaa. Tämän jälkeen tulisivat talenttiryhmän tapaiset lahjakkaiden pelaajien kokoontumiset.
Talenttiryhmällä Laakso viittaa Golfliiton vuodesta 2013 lähtien toteutettuun talenttiohjelmaan, jossa 11–14 vuotiaat nuoret kokoontuvat kerran kuussa leirille. Kotimaan leirin lisäksi he harjoittelevat keväällä viikon ulkomaan leirillä.
Ensimmäisen kerran lapsella on mahdollisuus päästä liiton ohjelmaan seitsemänvuotiaana. Pieni yllätys on se, että kun liiton sisältä löydy osaamista, niin ei luoteta edes suomalaiseen osaamiseen, vaan apua haetaan ulkomaalaiselta kaupalliselta yritykseltä.
”Ohjelman tuotepaketit pohjautuvat kansainväliseen tietoon: Titleist Performance Instituten junioriohjelmaan sekä Long-Term Athletic Developmentin valmennusfilosofiaan. Niitä on ollut työstämässä laaja joukko golfin, liikuntatieteiden, kasvatustieteiden ja kasvatuspsykologian asiantuntijoita”, Golfliiton nettisivuilla kerrotaan.
Liitolle kelpaa siis kaupallisen yrityksen Titleistin aineisto, muttei kotimaisten ammattilaisten eli PGA:n osaaminen. Ulkopuolisesta tuntuu hassulta, että Golfliiton valmennus paketoidaan tuotteiksi, jotka on käännetty englannista suomeksi, vaikka nuorisovalmennuksen osaamista löytyisi omallakin kielellä.
RUOTSISSA YHTEISTYÖ KUKOISTAA
Rahavirta pitäisi nyt kääntää Golfliitossa ylösalaisin. Panostusta pitäisi lisätä nimenomaan siinä vaiheessa, kun amatööri siirtyy ammattilaiseksi. Tämän voisi toteuttaa siten, että rahallista tukea lisättäisiin liittovalmennettavalle pelaajalle sitä mukaa, kun pelaajan taidot kehittyvät. Nyt suurimmilla summilla tuetaan alkuvaiheessa olevien juniorien harrastusta, vaikka suurin tarve on juniorin matkan lopussa.
Ruotsin urheilujärjestelmät ovat yleensä parhaimmillaan kehittäessään yhteistyön malleja ja käytäntöjä organisaatioiden sisällä ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Suomen Golfliitto on jo kerran kurkottanut Ruotsiin kutsumalla sieltä päävalmentajan. Liiton päävalmentaja, ruotsalainen Staffan Johansson oli vuodesta 1988 vuoteen 1999 mukana Ruotsin golfliiton ammattilaisryhmän valmennuksessa.
Nyt olisi syytä pyytää naapurimaasta konsulttiapua yhteistyömallin kehittämiseksi liiton ja ammattilaisten välille. Siitä Ruotsilla on hyviä kokemuksia ja hyviä neuvoja. Jos Titleistin oppaat kerta kelpaavat Golfliitolle, luulisi naapuriliiton avunkin kelpaavan.
Teksti KARI KALLIO
Kuvat KAI KILAPPA
