Jotta golf olisi Suomessa elinvoimainen urheilulaji tulevaisuudessa, vaatii se entistä vahvempaa panostusta juniorityöhön ja kilpagolfiin. Kehittyäkseen laji tarvitsee esikuvia huipulle, ja niitä nousee vain, jos lajin pariin saadaan nuoria.
Positiivisesti ajateltuna on upeaa, että meillä on kolme ammattilaista Euroopan Tourilla ja naisammattilaisia vieläkin enemmän Ladies European Tourilla. Pienelle maalle se on jo kova saavutus.
Toisaalta suomalaisia miesammattilaisia on maailmanrankingissa viiden sadan joukossa vain neljä ja naisia myös neljä. Amatöörien maailmanrankingilla puolestaan viiden sadan parhaan joukossa on kolme miestä ja neljä naista. Näistä 15:sta suomalaispelaajasta yksi on 50 parhaan joukossa omalla listallaan.
Golfseurojen ohjatussa toiminnassa on mukana kaikkiaan vain pari tuhatta alle 18-vuotiasta. Kilpagolfia pelaa tästä joukosta kuitenkin vain pieni joukko. Voidaanko hyvällä omallatunnolla haaveilla suomalaisgolfin menestyksestä laajalla rintamalla?
Tätä kirjoittaessa pelataan junnujen SM-kisoja. 18-vuotiaiden SM-kisoihin on ilmoittautunut vain 14 tyttöä. 16-vuotiaiden tyttöjen osanottajista vain viisi kuuluu ensimmäiseen tasoitusryhmään (hcp alle 4,4). Tasoitukselle ei pidä laittaa liian suurta painoarvoa mutta suuressa kuvassa se kertoo, miten kapea kärki on. Jonkin verran olisin huolestunut, jos haluamme odottaa jatkoa viime vuosien hienolle naisten EM-menestykselle.
Poikia on hieman enemmän, mutta heitäkin on liian vähän. Kun tarkastelee esimerkiksi pääkaupunkiseutua, löytyy alueen klubeilta vain parikymmentä 13-15-vuotiasta poikaa, jotka harjoittelevat lajia tavoitteellisesti ja käyvät kisaamassa.
Vastaavasti esimerkiksi Espoossa on jo yhdessä ikäluokassa jääkiekkoilijoita reilu sata. 12-vuotiaat kiekkoilijat harjoittelevat ohjatusti noin 15 tuntia viikossa. En väitä, että toiminta olisi aina fiksua, mutta luvut kertovat eri lajien kulttuureista. Ei ole siis ihme, että uusia NHL-tähtiä syntyy jatkossakin ja jääkiekolla on varaa ”hukata” lahjakkuuksia.
Suomessa on varsin hyvin toimiva golfin kilpailujärjestelmä junioreille Tsemppitourilta Aluetourin kautta Finnair Junior Tourille. Nuoremmat junnut kisaavat kuitenkin aivan liian vähän. Annamme muutenkin liikaa etumatkaa lyhyen pelikauden takia. Tsemppi- ja Aluetouria pitäisi kehittää niin, ettei kisoja pelattaisi samoina päivinä, vaan junnut pääsisivät osallistumaan mahdollisimman moneen kilpailuun.
Murrosiässä ja sen kynnyksellä on tärkeää motivaationkin kannalta pelata omalla tasollaan ja saada kokea onnistumia. Nyt Tsemppitourin 15-vuotiaiden sarjassa nuorimmat 12-vuotiaat voi olla fyysiseltä iältään vanhimpia kilpakumppaneitaan jopa kuusi vuotta jäljessä. Jos kilpailuissa olisi kolme eri ikäluokkaa – esimerkiksi 12-, 14- ja 16-vuotiaat – niin käytännössä se tarkoittaisi lisätyönä vain muutaman lisäpalkinnon hankkimista.
Golfista on tulossa entistä enemmän taloudellisesti hyvin toimeentulevien perheiden laji. Golfyhteisössä puhutaan paljon elitistisen leiman kitkemisestä, mutta käytännössä juuri mitään ei tehdä. Kun tietää miten aiemmin hyviä junnuja on tuettu seurojen puolesta, olemme ottaneet asiassa takapakkia. Valitettavasti monessa golfseurassa kilpajunioreiden perheet joutuvat aika koville lasten harrastuksen takia.
Jos teini-ikäinen haluaa panostaa golfin harjoitteluun, on vuosibudjetti yllättävän suuri. Seuran peli- ja harjoitusmaksut voivat olla vuositasolla pari tuhatta euroa. Jos lapsi pääsee Golfliiton Talenttiryhmään, laitetaan vielä muutama tuhat euroa päälle.
Mikäli perhe onnistuu selviytymään tuhannen euron välinekustannuksilla kaudessa, ei mailoja silloin päivitetä kuin kerran kahdessa kaudessa. Kasvavalle junnulle oikeanlaiset mailat ja varret ovat kuitenkin hyvin tärkeä asia pelin kehityksessä.
Kehittymisen kannalta ainakin pari viikkoa pitkän talvikauden aikana olisi hyvä treenata nurmella. Jälleen pari tonnia lisää pikkujuniorin budjettiin. Harva perhe pystyy edes miettimään pidempiä leirejä. Ajatellaan että nuori haluaisi harrastaa monipuolisesti ja pelata golfin rinnalla jotain joukkuelajia. Ainakin yksinhuoltajan on mahdoton laittaa yhden lapsen harrastuksiin yli 10 000 euroa vuodessa.
Golfliitto on asettanut valmennuksessaan painopisteen junioreiden ja nuorten ammattilaisten valmennukseen. Kerran kuukaudessa kokoontuvaan Talenttiryhmään on kerätty kolmisenkymmentä maan parasta 12-14-vuotiasta. Toiminta on hyvää, mutta merkittävästä panostuksesta juniorigolfiin on kuitenkin turha puhua. Tämän touhun maksavat käytännössä lasten vanhemmat.
Jalkapallon EM-kisojen aikaan moni hämmästeli ”Islannin ihmettä”. Miten pienestä maasta voi nousta joukkue niin suuren lajin arvokisoihin? Kun tutustuu maan valmennustoimintaan, on oikeastaan hyvin luonnollista, että tulosta on syntynyt. Islannissa nuorimpiakin lapsia valmentaa hyvin koulutetut valmentajat, resursseja on suunnattu tuntuvasti juniorityölle ja olosuhteita kehitetty.
Tämä olisi mahdollista pieni muotoisena esimerkiksi meillä golfin parissa, mutta vaatisi reippaita toimenpiteitä ja todellista intohimoa lajiin. Ammattilaisjärjestö PGA:lle pitäisi viimein antaa mahdollisuus tuoda heidän ammattitaito ja osaaminen viralliseen valmennustoimintaan ja kouluttamisen kehittämiseen.
Valitettavasti Suomessa ei uudistusta tapahdu niin kauan kuin Golfliittoa ja sen valmennustoimintaa johtavat nykyiset päättäjät. Jos halutaan todellista kehitystä nuorten valmennustoimintaan, ei nykyisillä rakenteilla ja Golfliiton johdon osaamisella ole yksinkertaisesti enää mitään käyttöä.
Jos emme nyt herää tekemään yhteistyötä laajemmin, ajattele rohkeammin ja anna mahdollisuuksia todellisille valmennuksen ammattilaisille, jatkuu meno nykymallilla hyvin samanlaisena. Jatkossakin hyviä pelaajia nousee huipulle edelleen yksittäisten valmentajien ja taustajoukkojen työn tuloksena.
Kilpagolfin valmennus keskittyy jatkossa enemmän akatemioihin, joissa huippuosaamista keskittämällä saadaan varmasti tuloksia aikaan. Toiminta tarvitsee kuitenkin tukea myös ulkoapäin, että pro ja valmennettavat voivat todella keskittyä golfiin.
Todelliset voittajat nousevat jatkossakin golfin huipulle järjestelmistä huolimatta. Tärkeintä nuorella pelaajalle hänellä on, että on osaava ja luotettava tukijoukko ja intohimoa golfiin.
Kirjoittaja on seurannut junioriurheilua läheltä sekä työkseen että omien lasten kautta. Hän tulee aina hyvälle tuulelle, kun näkee junnugolfareita klubilla.
Teksti ja kuva Tero parkkinen