Tänä keväänä ja kesällä on tullut paljon uusia golfareita ja muutenkin kentillä on ollut pelaajia aiempia vuosia enemmän. On siis hienoa, että golfiin on imua, koska laji on erinomaista luontoliikuntaa ja hyvää kuntoilua, pelin sosiaalisuutta unohtamatta. Jotta pelaaminen olisi kuitenkin aidosti kivaa, motivoivaa ja palkitsevaa, pitäisi golfia osata teknisesti edes tyydyttävästi. Lisäksi olisi hyvä pystyä omatoimiseen ja lajitaitoja kehittävään harjoitteluun sekä tietää perusasiat teoriasta, säännöistä ja etiketistä. Ehkä tietämys muutamista ydinasioista lajin pitkästä historiastakaan ei olisi pahitteeksi.
Green Cardin suorittamisen jälkeen pääsee kentille pelaamaan golfia, mutta silloin ollaan vasta alkutaipaleella golfin harrastamisessa. Useimmilla golfin perusteet ja tekniikan tuntemus jäävät helposti melko vähäisiksi, ellei itse ole aktiivinen sen suhteen. ”Golfia oppii vain pelaamalla” ei täysin pidä paikkaansa, jos tekniikka ei ole kunnossa ja jos alkaa lyödä väärällä tavalla. Monien epäonnistuneiden lyöntien ja siitä johtuen epämiellyttävien kokemusten jälkeen monen motivaatio lajin harrastamiseen heikkenee – jopa loppuu heti alun innostuksen jälkeen. Se ei ole hyväksi, jos halutaan lisää pysyviä harrastajia. Olisi siis tärkeää, että jokainen juuri alkeiskurssin käynyt jatkaisi opetuksessa ja tekisi oikeanlaista harjoittelua, jotta saisi perustekniikan paremmalle tasolle. Opetusta olisi hyvä vinkata myös hieman kokeneemmillekin pelaajille, joiden lyönti on hyvin epävarmaa tai hyvin vaihtelevaa. Ei tennistäkään opi muutamassa tunnissa, saati sitten golfia.
Pelkkä lyöntitulos ei ole pääasia
Pelin tarkoituksena on lyödä golfpallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä kaikilla 18 väylällä. Kentälle on asetettu ihannetulos, usein 72 lyöntiä, johon pelaaja vertaa omaa tulostaan. Mitä lähemmäs tuota ihannetulosta pääsee, sen paremmin peli on kulkenut. Ainakin lyöntimäärän suhteen. Pelin perusluonteeseen kuuluu useimmilla myös se, että pyritään kilvoittelemaan tuloksesta – joko oman ennätyksensä rikkomisesta, kilpailun tai kaverin voittamisesta. Tällöin ei ole niin väliä, miten itse lyönti sujuu, kunhan lopputulos on mieluisa. Tekeminen voi urautua helposti yliyrittämisen ja tietynlaisen varmistelun vuoksi hieman väärille raiteille, jonka vuoksi pelit kulkevatkin hyvin vaihtelevasti. Tai sitten golfissa keskitytään enemmän sosiaaliseen puoleen eikä ole juuri intoa kehittää omaa swingiä. Liian usein siis itse swingin tekninen parantaminen unohtuu, vaikka se toisi palon enemmän mielekkyyttä pelaamiseen.
Eroon käsilyönnistä
Jos suurimman elämyksen tuottaisi pallon pitkä, korkea ja suora lento, tavoitteena olisi mahdollisimman oikea, kaunis swing. PGA golfvalmentaja Turkka Stenlundin mukaan se tarkoittaa ammattilaisten käyttämään bodyrelease-tekniikkaa, bodyswingiä. ”Koko vartalolla suoritettu kokonaisuus on sujuva ja rennon tehokas, joka takaa parempia tuloksia. Bodyswingissä lyönti saadaan vakaammaksi, tehokkaammaksi ja toistettavammaksi, koska lyönnin voimantuotto lähtee pääosin vartalosta, maila vapautetaan osumaan ja käsivarret pysyvät vakiona ja ranteet vakaina. Näin pallon lentolait toimivat optimaalisemmin kaikilla mailoilla ja lyöntien onnistumisprosentti kasvaa. Tulee useammin puhtaampia osumia, lyönnit pitenevät ja ne ovat tarkempia. Onnistutaan useammin ja siksi tulokset paranevat. Vartalolla tehty swing kestää paremmin myös henkistä painetta ja pelkoa sekä pelitilanteen tuomaa stressiä. Pelaaminen bodyswingillä pysyy siis ylipäänsä tasaisempana ja se tekee pelaamisesta mukavampaa”, Turkka vakuuttaa. ”Useimmat aikuispelaajat, joita olen valmentanut, ovat aloittaneet golfharrastuksen oppimalla käsiswingin. Swingin, jossa voimantuotto- ja mailanpään nopeus tuotetaan pääosin käsillä ja hartioilla. Tämä hand release -swingtekniikka eli käsiswing on hyvin yleinen pelaajien keskuudessa. Väittäisin, että jopa 80–90 prosenttia pelaajista lyö enemmän tai vähemmän käsiswingillä. Se on hyvin epävarma ja virheitä tuottava. Lentopituudet, osumapuhtaudet ja hajonnat vaihtelevat päiväkohtaisesti melko paljon. Tuloksenteon ja oman kehityksen kannalta käsiswing ei ole paras vaihtoehto golfiin, jossa lyöntien tarkkuus, toistettavuus ja lentopituudet ovat ratkaisevassa osassa. Käsiswingin virheitä ja niiden syitä on myös vaikeampi analysoida ja korjata. Helposti korjataan virhe toisella virheellä. Yllättävän moni klubipelaaja myös luulee, että käsiswing on ainut oikea swing ja tuumaavat vain olevansa huonoja pelaajia, kun lyönti sinkoilee minne sattuu. Kannattaisi kuitenkin opetella käyttämään lyönnissä vartaloa pelkkien käsien sijan.”, Turkka rohkaisee.
Analysoi oma swingisi
On tärkeää analysoida oma swing. Joko katsomalla itse oma suoritus videolta ja yrittää saada siitä selkoa tai saada palautetta videosta suoraan golfvalmentajalta. Näin itse näkee, miten suoritus oikeasti menee. Mikä swingissä on hyvää ja mikä menee pieleen. ”Oppilaita kiinnostaa tietää, mistä virheet johtuvat ja miten ne saisi korjattua mahdollisimman vähällä vaivalla. Sen takia he tulevat opetukseen. On kuitenkin ollut hämmästyttävää kuulla, että melkein kaikki oppilaani eivät olleet ikinä nähneet omaa suoritustaan videolta. Eivätkä ole perillä, mikä on golfin perustekniikka – bodyrelease eli bodyswing”, Turkka ihmettelee. ”Kesäkuussa ilmestynyt uusi Opi bodyswing-kirja on tarkoitettu innostamaan, että pelaajat – aloittelijat ja kokeneemmatkin – heräisivät avoimesti pohtimaan ja analysoimaan omaa swingiään ja tekemään sopivia harjoitteita, joilla kehittää sitä. Vaikka alkuun omatoimisesti. Toki parempi olisi, että käyttäisi myös golfvalmentajien ammattitaitoa, koska sitä vartenhan he ovat olemassa”, Turkka naurahtaa.
Lisäinfoa www.bodyswing.fi
