Joka kesä tämän pohjoisen kansan golfareille aukeaa harvinainen mahdollisuus nauttia golfista täysin uudessa valossa. Yöttömän yön golf on tilaisuus antautua aistien vietäväksi ja irrottautua kiireestä. Kesäöiden lumossa golfin maailma tuntuu sangen poikkeukselliselta. Tietääkseen, mistä on kyse, se on koettava itse.
2.52
Pikavisiitillä kyläilevä yö on väistymässä, kun kello hiipii kolmea ja aamu sarastaa. On tyystin tyyntä ja ilmassa leijailee suviyön eteerinen tuoksu. Tavallisesti tähän aikaan liikkeellä ei ole kuin posteljoonit tai taksikuskit. Mutta nyt ei ole kyse tavallisesta, vaan kesäpäivän seisauksen täyteen potentiaaliin elämisestä. Suomen suvi on salakavalan lyhytikäinen, mutta suvereenin taianomainen. Ja juuri siksi yöttömän yön ylistäjät ovat jalkeilla.
3.34
Klubin parkkipaikalla satunnaisen aikaisen siivekkään viserrys hukkuu seesteisen tunnelman joukkoon toivottaen meidät hienovaraisesti tervetulleeksi. Silmän ulottuvissa ei ole ristinsielua ja normaalisti kiireisyyttä puhkuvan kehä kolmosen bitumipintakin on päässyt lyhyille, mutta ansaituille yöunille.
Vanhasta tottumuksesta viskaan muutamat pallot harjoitusgriinille. Aamukaste muistuttaa minua kuitenkin välittömästi, että täällä ei olla nyt pelaamassa tai huhkimassa tuloksen perässä. Poimin pallot taskuuni ja nuuhkaisen syvään keuhkolliset raikkautta. Tätä on golf rehellisimmillään. Kuin huomaamatta suupieleni nykäisee vienoon hymyyn.
Sillä tällä kertaa kyse ei ole kenttää tai itseään vastaan pelaamisesta. Sen enempää lähtöajalla kuin kierrosajallakaan ei ole tuon taivaallista merkitystä. Vanha, hieman kadoksissa ollut, tunne valtaa minut. Yhtäkkiä muistikirjoistani tulvii kirkkaita välähdyksiä nuoruusvuosien kesäöiden golfriennoista. Tämän öiseen verrattuna tuntemukseni ovat nyt kuitenkin rauhallisemmat ja valmiimmat. Tästä on kyse: minut on riisuttu ilkosilleni kasvotusten golfin ja luonnon kanssa. Ei ruuhkaisuutta, ei häiriötekijöitä, saati tekosyitä. Vain golf, luonto ja me. Ennen ensimmäistä lyöntiäni tunnelma on kutkuttava. Luvassa on aistien ilotulitusta. Golfia paljaimmillaan. Meditatiivista. Terapeuttista. Parantavaa. Jopa par-antavaa. Noniin. Unohdetaanpa jo se tulos.
3.49
Näkymä ykkösen tiiboksista jokilaaksoa kohti on unenomainen. Maalaan iiriksilläni maisemasta taulun mieleni arkistoihin. Sumea usva levitoi väylää halkovan joen päällä, horisontti kylpee laventelin ja persikan sävyissä ja muutamat untuvaiset pilven riekaleet nököttävät paikallaan kuin horisonttiin liimattuina. Koska aurinko ei ole vielä kömpinyt horisontin takaa silminnäkijäksi, normaalisti varsin vehreät väylät näyttäytyvät silmään hopeisilta aamukasteen avittamina. Mieleni on levollinen. Tuntuu kuin leijuisin itsekin pilvien lailla. Tartun King Cobrastani ja palloni leijuu niin ikään joen yli väylän oikeaan laitaan. Tältäkö golf mahtaa tuntuu tuonpuoleisessa?
Toiselle väylälle kipuamme kilpaa auringon kanssa. Tosin tänään häviäjiä ei ole, ainoastaan voittajia. Valjastan korvani kokemukselle ja koitan kuulostella ympäröivää luontoa. Joen vaimean virtauksen voi juuri ja juuri nähdä, mutta veden soljuva lorina on kuin äänettömällä asetuksella. Mistään ei kantaudu edes sirkutusta tai inahdustakaan ininää. Jopa luonnon siivekkäät edustajat lepuuttavat vielä silmiään. On yksinkertaisesti niin hiljaista, että kuulen, kuinka palloni suhisee sen halkoessa aamun usvaista ilmaa. Kuulen kirkkaasti myös pallon alastulon. Onnekseni varhainen luontoääni ei ole bogitikan kopsahdus puuhun, vaan tussahdus pehmoiseen semiraffiin.
Aamut ovat yleisesti ottaen parasta aikaa golfille. Se golfari, joka väittää, että vastaleikatun griinin tuoksu ei ole kerrassaan vastustamaton, on absoluuttisen väärässä. Aamuisten viheriöiden rullit ovat myös niin tosia kuin mahdollista, kun pelaajien jättämät jäljet loistavat poissaolollaan eikä ruohokaan ole kasvanut niin kuin iltaan mennessä. Nyt jalkaisilla ollaan kuitenkin sen verran varhain, että edes kenttähenkilökunta ei ole kerennyt apajille aiemmin.
Koitan hahmotella puttilinjaani griiniä halkovan selän yli, mutta huomaankin sen sijaan ihastelevani griinin pinnassa pikkuruisina helminä kimaltelevia aamukasteen pisaroita. Luonnolla on oma kielensä kertoa, kuinka keskittyä oleelliseen. Ohi lipuneen putin jälkeen käännyn ihmettelemään griiniä vielä toisesta kulmasta ja huomaan jättäväni ohikiitäväksi, haihtuvaksi muistoksi pelkästään kasteeseen piirtyneet kengänjäljet ja pallon viivan.
4.25
Jossain jokilaaksoa korkeammalla horisontissa siintävien puiden takana aamun kajo tekee tilaa jo päivän ensimmäisille auringon säikeille. Tiemme vie niitä kohti ja samassa käynnistyy luonnon seuraava näytös. Kun muu kansa nukkuu, niin luonto herää. Yhtäkkiä jokilaakson uoma täyttyy sadoista ristiin rastiin sinkoilevista haarapääskyistä. Vastaavia lentonäytöksiä näkee yleensä vain Avarassa Luonnossa, mutta nyt ne tulevat ilmaisena bonuksena.
Hetken päästä myös päivän ensimmäiset pitkäkorvaiset pomppivat estradille, kun rusakot ja jänikset kömpivät syömään loputtoman kokoisen ruohobuffetpöydän äärelle. Ehkä ne jatkavat alkuperäisten pioneerien eli skottilampaiden sorkkien jäljissä toimien samalla lailla ruohonleikkaajina silkasta rakkaudesta ruohon hotkimiseen. Väylää myöhemmin tiiboksissa lyöntejämme saapuu seuraamaan varsin kesy metsäkauris, joka ei meinaa lakata tuijottamasta. Kauris voittaa tuijotuskilpailun, mutta jättää vastaamatta kysymykseemme, kiinnostaako häntä golfin pelaaminen.
4.51
Oma vankkumaton mielipiteeni on, että täysin pilvisellä säällä golfkentät eivät pääse niihin oikeuksiinsa, mihin ne ovat alunperin suunniteltu ja rakennettu. Puolestaan aamuisin ja iltaisin matalalta loistavat auringonsäteet piirtävät kentän sekä luonnolliset että tarkkaan laaditut muodot ja elementit esiin ja herättävät ne henkiin valon, varjojen ja kontrastin avulla tavalla, mitä keskellä päivää tai harmaassa säässä pelatessa ei voi todistaa.
Aurinko ujuttaa ensimmäiset kenttään osuvat säteensä jokiuomaa reunustavien puiden välistä ja maalaa korotettuun griiniin kapean kultaisen kaistaleen. Vaikka emme ole vielä kerenneet kyseiselle väylälle, en malta olla ihastelematta ja ikuistamatta eteen piirtynyttä näkyä. Tuossa valaistuksessa, suorastaan jumalallisessa spotissa, kuka tahansa golfarjensankari näyttäisi yhtä kuvaukselliselta kuin punapikeinen Tiikeri Augustan sunnuntai-iltapäivässä.
5.12
Olemme taittaneet ensimmäiset yhdeksän reikää. Käännymme palaamaan kohti klubitaloa. Matkaseuraksi saamme aamuauringon hiljalleen hellästi lämmittävät säteet. Ajoitus on mestarillinen, kun aurinko kurottaa ensi kertaa puiden latvojen yläpuolelle ja turvaa selustamme valaisemalla takayhdeksikön myötävaloon. Kuin tilauksesta. Kentän ainoassa kunnon ylämäessä havahdun, kuinka orastavan päivän ensimmäinen hento tuulenvire alkaa kutittelemaan selkäpiitä pitkin. Uusi päivä on virallisesti käsillä.
5.57
Jossain kohtaa ännännettä väylää tajuan seuraavan totuuden golfista. Huomaan menettäneeni ajantajuni, mutta olen siitä autuas. Poissa on kellon vilkuilu, puhelimen räplääminen ja kintereillä roikkuvat ikikiireiset. Kolmas totuus onkin, että golf on tehty nautittavaksi ilman kiireen tuntua. Huomaan ajattelevani kuinka nurinkurista onkaan, että monille golfkierroksen tärkein mittari on sen kesto. Mitä nopeammin kentällä pääsee etenemään ja mitä nopeammin pois, niin sen parempi. Lääkkeeksi tähän ja muuhun yltiökiireilyyn tarjoiltakoon kenelle tahansa yögolfia tai ihan normaalia golfia ilman hoppuilua. Alati kiihtyvän ja hektisemmän arjen kierteeseen golf on täydellistä vasta-ainetta. Golfin siunaus on se, että se ottaa aikansa ja pakottavat rauhoittumaan kaiken vilinän keskellä.
6.23
Viimeinen putti uppoaa tänäänkin ja näin aistikas kierroksemme jokilaakson ympärillä saa arvoisensa päätöksen. Tapaamme päivän ensimmäisen kanssapelaajan, kun meitä vastaan astelee vanhempi herrasmies ykköstiitä kohti. Tarttuva virne poskillaan miekkonen lohkaisee, että taannoin hänkin jaksoi kiertää suven yötöntä yötä vasten, mutta on silti tavattoman iloinen, että yhä jotkut siitä nauttivat. Niin minäkin. Toivottavasti pidämme tavan elossa pitkään jatkossakin. Sen arvoinen se.
Teksti ja kuvat: Henri Karttunen
Parhaat ajat yögolfille ympäri Suomea
Pääkaupunkiseutu
15.6. – 2.7.
valoisaa aikaa 20,5-22 tuntia
Jyväskylä / Keski-Suomi
1.6. – 15.7.
valoisaa aikaa 21-23 tuntia
Oulu
1.6. – 29.7.
valoisaa aikaa 21-24 tuntia
Rovaniemi / Ja siitä ylöspäin
7.6. – 7.7. / 1.6.-31.7.
aurinko ei laske / valoisaa 21-24 tuntia
Parhaat pelipaikat yögolfille Suomessa:
Kittilä / Levi – Levi Golf
Rovaniemi – Santa Claus Golf
Tornio – Tornio Golf
Oulu – Oulun Golf
Kalajoki – Kalajoen Golf
Muurame – Muuramen Golf
