Kävely

Kävelyn tulee olla helppoa, rentoa ja koko ajan eteenpäin menevää liikettä. Siinä kulkee katkeamaton liikeketju ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin. Kävely sujuu ilman ylimääräistä ponnistelua. Oikeanlainen kävelytekniikka tuo paljon iloa myös golfkierrokseen.

Golfpäivän aikana liikutaan helposti yli kymmenen kilometriä. Jo 18 väylän mittainen kävely vastaa reippaasti yleisesti suositeltua yli 10 000 askeleen päivätavoitetta. Jos kauden aikana pelaa paljon, kannattaa hetki miettiä, käveleekö oikein. Näin välttyy turhilta loukkaantumisilta, rasitusvammoilta ja kivuilta.
Kun kaikki toimii oikein, tuo kävely hyvää liikettä selkärankaan, keskivartalon lihakset aktivoituvat ja lonkan liikeradat saavat oikeanlaista harjoitusta. Kun alaraajan linjaukset ovat kunnossa, lonkka, polvi, nilkka ja jalkaterä eivät kuormitu väärin.
Kävely poikkeaa juoksusta siten, että kävelyn aikana aina jompikumpi jalka on kontaktissa alustaan.
Kävelyssä on tyypillistä myös kaksoiskontaktivaihe, jolloin molemmat jalat ovat yhtä aikaa kontaktissa alustaan.

– Kävely koostuu kolmesta vaiheesta; alkukontaktista (kuva 1), tukivaiheesta (kuva 2) ja ponnistuksesta (kuva 3). Ensin kantapään ulkosyrjä osuu maahan. Paino siirtyy sen jälkeen jalan sisäkaaren puolelle. Askel päättyy päkiäponnistukseen, joka taphtuu pääosin ison varpaan avulla.

 
– Päkiäponnistuksessa tärkeää on, että liike jatkuu eteenpäin.
Lonkan tuki pettää helposti, jos polvi linjaa liikaa sisäänpäin.


– Pronaatio, neutraali, supinaatio

Oikealla tekniikalla vältät kivut
Kävelyn vaiheet voidaan jakaa alkukontaktiin, tukivaiheeseen ja ponnistukseen. Alkukontaktissa jalka tulee painopisteen alle, jotta liike jatkuu eteenpäin ilman turhaa työtä. Jos askel tulee liiaksi eteen, etusäären lihakset kipeytyvät helposti ja voi tulla ns. penikkaoire säären etuosiin.
Jalkaterällä on merkittävä rooli, koska se vaimentaa iskutusta ja mukautuu alustan mukaan. Ponnistusvaiheessa jalkaterästä tulee jäykkä vipuvarsi. Nilkan jalkaterän tulee olla riittävän mobiili, liikkuva, jotta se pystyy toimimaan optimaalisesti.
Painopiste jalanpohjassa kulkee ulkolaidasta kiertäen ykköspäkiään ponnistuksessa. Tällöin jalassa tapahtuu ns. supinatio-pronatio-supinaatio -liike. Jalkaterän toiminnan kannalta on tärkeää, että siinä tapahtuu molempia liikkeitä, mutta kumpaakaan ei saisi tapahtua liikaa.
Jos jotain liikettä on liikaa tai liike puuttuu kävelyn aikana kokonaan, voi jalkaterään tulla erilaisia kiputiloja. Näitä ovat esim. kantapään kivut, akilleskivut, puutumista varpaisiin ja vaivaisenluu (hallux valgus). Liikeketjun vuoksi kaikki se, mitä tapahtuu jalkaterässä, siirtyy ylöspäin. Niinpä jalkaterän ongelmat voivat aiheuttaa kipuja myös ylöspäin.

Optimaalinen kävely näyttää helpolta ja rennolta
Kävelyä pitää tarkastella myös ylöspäin, eli mitä tapahtuu polvessa, lonkassa, lantiossa ja ylävartalossa. Koska liike alhaalta vaikuttaa ylös, vaikuttaa päinvastainen liike ylhäältä alas.
Kävelyasennon tulee olla sellainen, että se vie liikettä koko ajan eteenpäin, eli kaikki liike suuntautuu eteenpäin. Tällöin kehon painopiste vie liikettä eteenpäin, emmekä joudu tekemään turhaa työtä liikkeen viemiseksi eteenpäin.
Yhden jalan tukivaiheessa oleellista on hyvä lantion ja lonkan tuki, joka vaikuttaa polven ja nilkan asentoon sekä ylävartalon asentoon. Tukeen vaikuttavat nilkan asento sekä lantion ja lonkan asento.
Jos näissä esiintyy ongelmia, kiputiloja voi tulla polveen, lonkkaan ja alaselkään.
Sivusta katsottuna ponnistusvaiheessa lonkan tulee ojentua kunnolla ja ylävartalon olla jatkumo alaraajan liikkeelle. Näin liike suuntautuu kunnolla eteenpäin.
Kun kaikki toimii optimaalisesti kävely näyttää helpolta ja rennolta.

Alaraaja-analyysillä kartoitetaan ongelmakohdat
Jos rasitusperäisiä kiputiloja esiintyy kävelyn aikana, eikä ole löytänyt ratkaisua ongelmiin, on kokonaisvaltainen alaraaja-analyysi suositeltavaa. Siinä käydään läpi koko alaraajan toiminta huomioiden myös lantio ja ylävartalo.
Analyysin perusteella löydettyjä heikkoja lenkkejä voidaan vahvistaa ja näin optimoida lihastoimintaa.
Tarvittaessa kannattaa harkita kunnollisten tukipohjallisten hankkimista. Pohjallisten avulla pystytään ohjaamaan jalan toimintaa optimaaliseen suuntaan. Nykypäivän pohjalliset ovat dynaamisia, mikä tarkoittaa, että pohjallinen sallii jalan normaalin jouston, mutta samalla estetään liiallinen väärä liike.
Pohjalliset ovat usein alkuvaiheen hoitona hyvä, koska harjoittelun tulos tulee esiin vasta myöhemmin.

Mitä huomioin kengän valinnassa?
Tärkeintä on, että kenkä tuntuu jalkaan hyvältä. Eli pitää luottaa omaan tuntemukseen.
Alusta vaikuttaa myös kengän valintaan. Jos liikkuu maastossa, kengän pohjan pitää olla sellainen, että ei liukastu helposti. Kenkä ei saa olla myöskään liian kiertojäykkä, koska sen pitää mukautua alustan eri muotoihin.
Peruskävelykengässä ja lenkkarissa on hyvä olla kantadroppi, eli kantapää on lempänä kuin etuosa. Yleensä droppi on noin 6-10 mm.
Kengän valinnassa täytyy pohtia, tarvitsetko pronatiotuettua kenkää vai onko ns. free-kenkä parempi? Valinnassa kaikki riippuu jalan toiminnasta ja millaisella tekniikalla liikut. Jos olet ”tavallinen tallaaja” ja olet aloittamassa liikuntaharrastuksen, turvallisinta on valita kevyesti tuettu kenkä, varsinkin jos painoa on kertynyt normaalia enemmän.
Free-kengät ja paljasjalkakengät ovat myös hyviä kenkiä. Kun aloitat käyttää niitä, tulee niiden käyttöön totutella pikku hiljaa, varsinkin paljasjalkakengillä. Tällöin ei aiheuta turhia rasitusvammoja. Kyseiset kengät ovat suositeltavia, koska ne aktivoivat jalkalihaksia normaalia enemmän.
Pitää muistaa, että omat jalat ovat aina yksilölliset ja sen vuoksi kengän pitää istua jalkaan ja tuntua hyvältä.

– Kengän kuluma kertoo askelluksesta.

Lisätietoja:
www.sidasmedical.fi
www.fysioprovita.fi

Teksti ja kuvat: Juha Holttinen