Australialaisen Jason Dayn matka golfin mestariksi ei ole tarina varhaisten unelmien täyttymisestä vaan elämän ihmeestä, joka syntyi lukuisten vastoinkäymisten tuloksena.
Kansainvälisen golfmedian edustajat pyörittelivät päätään Jason Dayn kertoessa, miksi hän alkoi vuodattaa kyyneliä kauden viimeisen majorin, Yhdysvaltojen PGA Championshipin viimeisellä reiällä jo ennen viimeistä puttia. Lehdistötilaisuudessa ei juuri ollut kuivaa silmäparia ja loput nieleskelivät, kun 27-vuotias Day aloitti:
”En olisi tässä, ellei isäni Alvin olisi kuollut, kun olin 12 vuotias. Silloin sulkeutui yksi ovi, mutta toinen avautui. Äiti ja sisareni uhrautuivat puolestani, pääsin kotoa pois golfakatemiaan.”
Dayn tarina ei ole kertomus perinteisistä puttiongelmista, slaisseista tai voitetuista olkavaivoista, vaan köyhästä perheestä, vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Alkoholi, tappelut ja väärä seura olivat viedä nuoren pojan mennessään.
Yleensä PGA:n voittajan puhe on huolellisesti valmisteltu kuin morsiamen isän puhe häissä. Ihmisiä kiitetään ja muistetaan. Day kuitenkin kertoi ihmeestä, joka syntyi lukuisten vastoinkäymisten tuloksena. Dayn elämä voisi olla elokuva, mutta todeksi sitä on vaikea uskoa.
Purskahtaessaan hallitsemattomaan itkuun kun PGA Championshipin voittoputti upposi, Day vapautti syvällä sisimmässään mylläävät tunnemyrskyt. Hänen vilpittömyytensä ja aitoutensa hiljensi kyynisimmätkin toimittajat. Jo matkalla kilpailutoimistoon Day ehti twiitata:
”Ding, dong, musta noita on kuollut.”
COL SWATTON: CADDIE, VALMENTA JA SIJAISISÄ
PGA:n lehdistötilaisuudessa Dayn kyyneleet valuivat paitsi syöpään kuolleelle isälle, myös suuria uhrauksia tehneelle äidille Deningille, sisarille ja erityisesti caddie Col Swattonille, jota Day halasi pitkään viheriöllä. Paljon nähneet ja kuulleet toimittajat eivät tunteneet itseään vaivautuneeksi Jasonin toistaessa vähän eri tavoin tapahtumia kovasta varhaiselämästään.
”Minusta on upeaa, että voin kertoa teille tämän kaiken ja paljastaa syvimmät tunteeni, joita olen kokenut isäni hyvin nuorena menettäneenä australialaisena pikkupoikana. Kuka tietää, missä olisin ja mitä tekisin? Todennäköisesti en paljon mitään. En ainakaan haastaisi itseäni ja yrittäisi tehdä itsestäni parempaa, jos minulla ei olisi ollut ihmisiä, jotka ovat kuuluneet elämääni. En todellakaan tiedä. Mutta olen muuttunut paljon siitä, mitä olin poikasena ja mitä opin silloin ja mitä olen nyt.”
Isän kuolemasta seurasi matka, jollaiselle lihanpakkaajan pojat eivät yleensä pääse.
”Äitini otti toisen kiinnityksen taloomme ja lainasi rahaa tädiltä ja sedältä voidakseen lähettää minut pois kotoa kouluun seitsemän tunnin automatkan päähän. Me olimme köyhiä. Meillä ei ollut ruohonleikkuria, ja äiti leikkasi pihan ruohoa veitsellä. Ei meillä ollut kuumavesisäiliötäkään. Keitimme pesuvettä kattilassa hellalla”, Day kertoo karusta lapsuudestaan.
ÄITI PELASTI POIKANSA PAHOILTA TEILTÄ
Myöskään Jasonin vanhempien elämä ei ole ollut helppo. Äiti Dening muutti aikoinaan Filippiineiltä Australiaan pieneen teurastamokaupunkiin, Queenslandissa sijaitsevaan Beaudesertiin. Siellä hän meni naimisiin irlantilais-australialaisen Alvinin kanssa. Alvinin kuoltua äidin ainoa keino pelastaa poikansa huonosta seurasta, tappeluilta, näpistelyltä ja alkoholisoitumiselta oli lähettää hänet sisäoppilaitokseen. Col Swatton oli siellä opettajana ja golfvalmentajana. Hän opetti kärsivällisesti Jasonia tekemään kovasti töitä.
Aluksi Jason kapinoi, mutta salli vähitellen uuden isähahmon kehittää lahjojaan. Kun sisäoppilaitos suljettiin, Swatton otti Jasonin mukaansa Hills International Collegeen, yhteen Queenslandin ja Australian arvostetuista urheilukouluista. Sen oppilaita ovat muun muassa US Mastersin voittaja Adam Scott, joka voitti olympiakultaa 400 metrillä Sydneyssä vuonna 2000 ja Cathy Freeman, joka voitti hopeaa Atlantassa vuonna 1996..
Col Swattonista tuli Jasonille isähahmo, joka golfin lisäksi opetti lahjakkaalle oppilaalleen myös elämää.
”Hän on ollut kanssani siitä lähtien, kun olin 12 vuotta ja kuusi kuukautta. Meidän suhteemme on ollut pitkä. Hän muokkasi väärään suuntaan menossa olleesta tappelijasta ja juopottelijasta major-voittajan. Kovin moni valmentaja ei voi sanoa samaa. Siksi hän on minulle tärkeä ja rakastan häntä”, Jason kertoo.
EPÄONNISTUMISET VALMISTIVAT VOITTOON
Jason Day kertoo juuri epäonnistumisten tehneen hänestä voittajan.
”Tietoisuus, että kaikesta voi oppia, niin hyvästä kuin pahasta, auttaa vahvistumaan henkisesti.”
Huonoja kokemuksia Jasonilta ei ole puuttunut. Tänä vuonna hän on jäänyt toiseksi kahdessa isossa major-turnauksessa: US Openissa ja British Openissa. Viime vuonna hän menetti US Mastersin vihreän takin maanmiehelleen Adam Scottille Augustassa.
Huolimatta erinomaisesta pelistään PGA Championshipissä ja turnauksen ennätyksestä 20 alle parin, epävarmuuden tunne on hänellä takaraivossa.
”Minun olisi ollut todella vaikea tulla takaisin, jos en olisi nyt voittanut. Mielessäni olisi jossain voinut laueta ajatus etten ehkä sittenkään pysty hoitamaan tätä loppuun”, Jason kertoo.
Jasonin vaimo Ellie Day, jonka kanssa Jason meni naimisiin 17-vuotiaana, kertoo, että epävarmuus ja kokemattomuus uhkasivat Jasonin huimaa nousua PGA Tourilla.
”Me olimme kumpikin nuoria yrittäessämme selvitä kaikesta. Ihmiset pitivät Jasonia kypsänä ja kokeneena, mutta hän viskoi mailoja ja kiroili kentällä. Oli hetkiä, jolloin hän melkein luovutti.”
ISOÄITI KUOLI HIRMUMYRSKYSSÄ
Vaikeuksia ja vastoinkäymisiä Jasonilla on riittänyt myöhemminkin, mikä tekee hänen menestyksestään entistä suuremman. Marraskuussa 2013 hän voitti World Cup of Golfin vain muutama viikko sen jälkeen kun oli saanut kuulla isoäitinsä ja seitsemän muun sukulaisen kuolleen Filippiinejä runnelleessa hirmumyrskyssä. Tiedotustilaisuudessa Jason kertoi keskittyvänsä lähitulevaisuudessa auttamaan hirveää tuhoa aiheuttaneen myrskyn uhreja.
”Meidän on vaikea ymmärtää Filippiinejä kohdannutta murhenäytelmää, koska elämme valtavan suuressa maassa. Kun tunnet jonkun tai olet sukua jollekin, joka on kuollut, se koskettaa eri tavalla.”
Kesäkuussa US Openissa Chambers Bayssa Jason sai huimauskohtauksen ja putosi yhtäkkiä polvilleen. Hänellä oli havaittu suurta huolta aiheuttanut selkärangan rappeutuma. Se saatiin kuitenkin hoidettua oikealla lääkityksellä. Sitten alkoi esiintyä oireita huimauksesta, joka aiheutti kohtauksen US Openissa. Hän nousi takaisin jaloilleen ja pelasi kierroksen loppuun. Jasonille annettiin lääkettä, joka on tarkoitettu helpottamaan syöpäpotilaiden pahoinvointia.
54 reiän jälkeen Jason jakoi ykkössijaa. Lääkitys oli kohdallaan, mutta Day ei ollut vieläkään valmis ja menetti St. Andrewsissa British Openin voiton viimeisellä kierroksella.
Sir Nick Faldo uskoo, että Jasonista tulee yksi uudesta kolmesta suuresta. Kaksi muuta suurta ovat Faldon mielestä Rory McIlroy ja Jordan Spieth. Hän on vakuuttunut, että Day on nyt saanut demoninsa kuriin.
”On ehtinyt kulunut iäisyys siitä kun ensimmäinen ’Big Three’ hallitsi golfia. Nyt alkaa olla uuden aika”, Faldo sanoo.
Faldon mukaan vahdinvaihto on vihdoin toteutunut ja golfmaailma saa pian nauttia samankaltaisesta McIlroyn, Spiethin ja Dayn keskinäisestä kilpailusta kuin Arnold Palmer, Gary Player ja Jack Nicklaus 1960-70 luvuilla.
Lähteet: The Australian, Australian Associated Press, Daily Telegraph, Guardian, Independent.
Teksti KARI KALLIO
Kuvat ALL OVER PRESS
