Tämän seikkailun alku pyörii aika lailla vain golfin ympärillä, kun ei nämä säät oikein rantaelämää suosi. Olosuhteet täällä Pohjois-Euroopassa jäähtyvät kovaa vauhtia, samalla golfkenttien kaudet päättyvät kenttien alkaessa jäätyä yöpakkasten vuoksi.
NHL-stara on panostanut tyylillä
Latviassa pääsin tutustumaan Ozo Golf Club kenttään, jota kehutaan yhdeksi maan parhaista. Ozo Golf Clubin latvialainen omistaja ja rakennuttaja on entinen NHL-tähti ja Stanley Cup -voittaja Sandis Ozolinš. Tunnelma koko alueella on hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Otepäähän. Kenttä on Riian kaupungin laidalla ja meren rannalla. Koko alue on selkeä ja kaunis, monta väylää kulkee rantaviivaa seuraillen. Otepään vuoristoradan jälkeen tämä kenttä tuntui jopa leppoisalta. Kenttä ei kuitenkaan oli liian helppo ja siitä nauttii varmasti minua parempikin pelaaja. Esimerkiksi väylä neljä, pitkä par 5, kiertää kokonaisen puoliympyrän. No usko omaan pelaamiseen palasi vähän hyvän kierroksen myötä. Lämmin suositus, kentälle on helppo saapua jopa taksilla Riian keskustasta ja yhdistää pelit kaupunkilomaan.
Vähän ylellisyyttä vaihteeksi
Vilnius Grand Resort näytti sen verran hulppealta kotisivuillaan, että päätin yöpyä tässä perinteisessä kylpylähotellissa. Pitkästä aikaa unet oikeassa sängyssä ja Deni pääsi kunnon kylpyyn. Ei näitä mahdollisuuksia retkilläni usein tule.
Ensivaikutelma on sellainen, että Vilnius Grand Resort on nimensä mukaisesti monipuolinen kokoushotelli ja kylpylä. Golfklubi onkin muutaman sadan metrin päässä näkymättömissä, varsin asiallinen sekin.
Pelaaminen oli haastavaa myrskyisän sään ja hiekoitettujen griinien vuoksi. Märällä griinillä pallo keräsi hiekkaa ympärille, kuin lumipallo suojasäällä. Kenttä on varmasti vaativa hyvissäkin olosuhteissa. Pidin kuitenkin monipuolisista väylistä ja toisella kierroksella muistin käyttää Game Book:in sovellusta apuna suunnitellessani avauksia ja kakkoslyöntejä monissa pimeissä paikoissa. The V Golf Club kentän pelaa kolmeen tuntiin kävellen, koska siirtymät ovat lyhyitä. Kävelenkin melkeinpä aina, kymmenen kilometrin lenkki raittiissa ilmassa on ihan parasta ja pelirytmikin säilyy näin paremmin. Jälkimmäinen kierros tosin oli hidas, vaikka kentällä oli aika vähän pelaajia. Yksi syy oli varmasti kiinni saamani kuuden hengen peliryhmä kolmella autolla!
Palvelu sekä hotellissa, että golfklubilla oli erinomaista. Pelaaminen oli vähän rämpimistä kylmän ja sateisen sään vuoksi mutta siitähän ei voi kenttää syyttää.
Ottoa kannustamaan tai sitten ei
Minun piti pelata pari kenttää Puolassa mutta Otto Virtasen osallistuminen Slovak Open ATP Challenger Tourin tennisturnaukseen muuttivat suunnitelmia. Kotikaupunkini kasvatti Otto on kovassa nosteessa, nyt jo sadan joukossa tenniksen maailman listalla. Päätin siis suunnata hallille Bratislavaan, ehtisin sopivasti kannustusjoukkoihin toiselle kierrokselle. Ajomatkamme aikana Otto pelasi ensimmäisen kierroksen pelinsä… ja yllättäen hävisi eli hänen pelinsä tässä turnauksessa loppuivat siihen. En kuitenkaan palannut Puolaan, pelataan sitten golfia seuraavaksi Slovakiassa.
Nyt on kentät mintissä
Penati Golf Resortin kentillä viihtyisin pidemmänkin aikaa. Vuorien ympäröimällä alueella on kaksi hienoa 18-väylän kenttää, molemmat erittäin hienossa kunnossa. Syksyn lehdet oli kerätty aamulla ennen pelaajien kentälle lähtemistä ja griinit olivat kisakunnossa. Kaiken kaikkiaan koko keskuksesta huokuu laatu.
Pelasin ensin modernin Heritage kentän. Heritage on varsin uusi, vasta reilut 10 vuotta vanha ja siinä on pyritty saavuttamaan viereisen Legend kentän taso… onnistuneesti. Kenttä ja griinit olivat yhtä hyvässä kunnossa, kuin kotikentälläni keskikesällä. Muutenkin tunnelma oli kuin olisin pelannut Kytäjän South Eastilla, siis hyvä.
Toisena päivänä nautiskelin kierroksen Nicklaus Design Legend Course kentällä. Kenttä täyttää USGA standardit World PGA tasolla ja vähän jännitti lähteä kierrokselle… varsinkin, kun seuraani liittyi pari paikallista sankaria. Yllätyin kuitenkin, miten pelattava kenttä oli klubituupparillekin. Väylät ovat kyllä pitkiä mutta niin hienossa kunnossa, että hyvällä pelillä pystyy kyllä pelaamaan omaan tasoitukseen. Haastavin oli tietysti väylä 15, 716 metriä pitkä par kutonen!
Tänne voisi palata vaikkapa viikoksi pelaamaan hyvällä porukalla.
Seuraavaksi kurvaillaankin sitten Romanian ja Bulgarian suuntaan.
Lue aiemmat osat täältä: https://foregolf.fi/tag/golfnomadin-matkassa/
