Kausi on aloitettu ja kierroksia on jo hienosti takana. Ja tulihan se elämän ensimmäinen birdie vihdoin. Mutta miten kävi, kun uudet mailat saapuivat ja opettelu alkoi aivan uudella tavalla.
Aloitetaan tämä niin, että miksi kukaan ei ole kertonut, että kun saat uudet mailat peli voi olla todella hukassa ja kaikki tuntuu aivan vieraalta? Tuntuu kuin olisit kummallisessa svingilimbossa. Kun osut, osut paremmin kuin koskaan, mutta kun et, niin pallo lentää aivan minne sattuu.
Siihen on selkeä syy, miksi valmentaja Kaisa Ruuttila toivoi, että olisin saanut uudet mailat kevättalvella. Joten älä tee niin kuin minä, vaan ole fiksumpi, ja hanki mailat tilaamalla ne edellisen syksyn aikana. Näin voit totutella uusiin mailoihin talven aikana simulaattorissa.
Ensimmäiset golfkierrokset ulkona, tai oikeastaan ensimmäiset golftreenit ulkorangella tuntuivat kuin ei olisi koskaan palloa lyönyt. Jokin muuttuu hämmentävästi, kun siirryt lyömään ulos ensimmäisiä kertoja talven jälkeen. Toki suurimpana syynä itsellä oli kyllä se, että inhoan golfissa kerrospukeutumista. Golf ja “michelinukko-olo” ei vaan tunnu hyvältä kombolta.
Kävin talven aikana yhteensä kolmessa fittauksessa, ensin viime vuoden elo-syyskuussa tarkistettiin tilannetta mistä lähdetään. Silloin raudoiksi valikoitui vanha suosikki Mizuno. Mutta koska talven aikana rakennettiin voimaharjoittelulla lisää voimaa, oli turha lähteä tekemään pitäviä päätöksiä liian aikaisin.
Ja hyvä ettei tehty, koska kävin keväällä kahteen kertaan fittauksessa. Ensimmäisellä kerralla lähdettiin samoista mailoista mihin oltiin syksyllä päädytty. Sen jälkeen kokeiltiin vaikka mitä muitakin, mutta silti päädyttiin takaisin Mizunon rautoihin ja TaylorMaden Stealth puumailoihin. Onni onnettomuudessa, että menin vielä kertaalleen muutaman viikon päästä Henri Pyykölän pakeille testaamaan, ollaanko aivan varmoja.
Osasyy kolmannelle fittaukselle oli se että Mizunon raudoissa oli noin kuuden viikon toimitus, mikä olisi tarkoittanut että huonolla tuurilla olisin saanut mailat vasta kesäkuun lopulla. Ja vaikka olin tykästynyt Mizunoihin, ei tuo odotus oikein innostanut. Varsinkaan kun mielessä oli päästä haastamaan itseäni kentällä mailoilla, jotka siinä auttavat ja myös haastavat uskomaan itseeni.
Ensimmäisillä kierroksilla huomasin saman kuin aiempana syksynä, vanhoilla mailoilla oli pakko tehdä kompromisseja. Joko miettiä, että lyön liian pitkäksi tai jätän aivan liian lyhyeksi. Tämä siitä syystä, että mailoissa ei ollut tarpeeksi vaihtoehtoja, eivätkä ne myöskään enää toimineet omaan peliin. Varsin ymmärrettävää kun otetaan huomioon, että Cougarit elivät jo minulle saapuessa eläkepäiviään moneen kertaan.
Mutta hei se elämän ensimmäinen birdie, oi että!
Ennen muita mailaspeksejä, kerrotaan nyt siitä, koska se tapahtui juuri ennen uusien mailojen saapumista. Eli vähän kuin jäähyväiset vanhoille.
Koomisinta tilanteessa oli se, etten itse tajunnut että olin tehnyt birdien, vaan pelikaverit juhlivat ennen itseä. Olin vielä kierroksen alussa todennut ääneen, etten ole koskaan birdietä tehnyt, ja sitten se yllätti totaalisesti.
Jollain kummalla tavalla pelasin Golf Pirkkalan 12. väylän neljällä lyönnillä, vaikka se on par 5. Pitkä väylä on itseasiassa yksi omista suosikeista Pirkkalassa, mutta toki myös hieman ärsyttävä jos lyönnit eivät meinaa sujua. Punaisilta, joilta itse pelaan tulee pituutta 377m.
Taisin todella keskittyä peliin koska tyytyväisenä mietin griinillä, että onpa hienoa kun tästä tulisi par. Löin todella hyvän avauksen, ja siitä jatkoin hyvällä väylälyönnillä, josta harvinaisen hyvä lähestyminen suoraan griinille hieman lipusta pitkäksi. Muistan katselleeni puttilinjaa ja miettineeni, että jos nyt saisi luettua ja toteutettua niin olisi todella hieno putti. Noh, miten siinä sitten kävikään, putti kulki juuri niinkuin olin lukenut. Hieman ylämäkeen ja pienen kummun kautta reikään. Kauniisti kaartaen oikealta. Ja siinä kohtaa kun pallo kilahti kuppiin itse mietin että saakeli kuinka hieno par tästä tuli, enkä tajunnut mitä pelikaverit ilakoivat. Kunnes ehkä neljännellä kerralla kuullessani “teit birdien!”, vihdoin uskoin sen ja tajusin itsekin että nyt!
Olihan se fiilis aivan mieletön. Lisää näitä, kiitos!
Tein vielä samaisella kierroksella oman ennätyksen, 91 lyöntiä. Eli 90 alitus ei ole enää mahdotonta.
Mutta takaisin mailoihin ja siihen miten matka uusien kanssa on sujunut.
Kevään toisessa fittauksessa päädyttiin lopulta Titleistiin kaikkien tarvittavien mailojen osalta. Raudat olivat vähän villikortti, ja jos jostain niissä tykkään, se on niiden raakuus. Titleistin T200 raudat tuntuivat heti omaan käteen jämäköiltä, varmalta ja jossain määrin toistettavilta. Raaka oli sana jota taisin käyttää melkein heti ensimmäisen lyönnin jälkeen. Ja sitä ne ovat olleet, palaute tulee heti lyönnistä ja tiedät kyllä onko se hyvää vai huonoa. Ne haastavat juuri sillä tavalla mitä olen kaivannut.
Lopulta TaylorMaden draiveri vaihtui Titleistin TSR2 draiveriin, jolla löin mukavan toistettavasti. Tuntui myös että mitta alkoi löytyä taas lyönteihin, mikä nyt on meistä jokaisesta varsin mukavaa, mutta erityisesti kun sitä on hävinnyt maagisesti talven aikana.
Wedgeiksi valikoitui Titleist Vokeyt, mattamustina eli Jet Black värinä, joka oli henkilökohtainen haaveni. Mailojen mattamusta pinta elää pelatessa, ja saa ne näyttämään todella hienoilta.
Ei valitettavasti voi sanoa että matka olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, itseasiassa vähän kaikkea muuta. Tiesin odottaa sitä että mailat tuntuvat oudolta, vaikka fittauksessa niillä hyvin löinkin, mutta tällainen epätoivon kamppailu alkaa käydä voimille.
Ensimmäinen kierros uusilla taisi mennä jossain uutuuden viehätyksessä eikä jännitys ollut löytänyt vielä mukaan lyönteihin. Mutta sitten kierrokset ovatkin olleet puhdasta kärsimysnäytelmää.
On turhauttavaa, kun tiedät että kun uskallat lyödä kunnolla, se palkitsee, mutta jostain syystä jätät lyönnit vähän puolitiehen etkä vaan anna mennä. Koska silloin kun lyöt kunnolla, se todella on palkinnut. Jo aikaisemmin yksi haasteista on ollut etten vie swingiä loppuun vaan jätän sen vähän kesken. Kumma kyllä ei auta yhtään enempää uusilla mailoilla.
Toki jos pientä armollisuutta pitää osoittaa itseään kohtaan, totuus on että kun mailat vaihtuvat, varsinkin putteria lukuunottamatta kaikki kerralla, ei se ole helpoin tilanne. Mutta eikö tämä kuitenkin voisi vaan mennä kuin unelma ja uutta ennätystä tulisi tuloskorttiin joka kierroksella, eikö?
Pitää myös muistaa, siis minun pitää muistaa, että tämä on vasta kolmas kausi ja oppimisprosessi on ikuinen. Pitää myös muistaa että kun saat mailat jotka ovat oikean mittaiset, se tuntuu alkuun oudolta. Kun saat mailat joissa on kontrollia, se vaatii lyöjältä enemmän uskallusta. Kun mailoilla lyötävät pituudet eivät ole vielä selvillä, jokainen lyönti driveria lukuunottamatta on nyt hakemista. Mutta onneksi jokainen onnistunut lyönti palkitsee ja huonoista tuloksista huolimatta tiedät sisimmässäsi että tätä golf on, ikuista oppimista ja henkisen kapasiteetin haastoa.
Onneksi kesää ja kautta on vielä jäljellä. Ja jokaisella kierroksella alkaa rytmi löytyä. Vaikka kuulemma enää ei saa tulla yli 100 kierroksia, niin jospa sen verran annan armoa itselleni että nyt vaan pelataan ja tutustutaan! Koska niitä yli 100 kierroksia on todella tullut, hän toteaa turhautuneena.
Ja onhan se vaan parasta kun saa auringossa pelata hyvien kavereiden kanssa, vaikka on kauden alkuun osunut myös kierros jolloin maahan satoi reilusti rakeita ja loppukierros olikin kaikkea muuta kuin perinteistä. Siinä oli sitä kesäkuun ensimmäisen magiikkaa. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä kesä tuo mukanaan, miten peli alkaa sujua ja mitä oikeasti saan aikaiseksi kauden lopulla.
Golf, ikuinen oppitunti ja ilon tuoja! Mahtavia kierroksia kaikille ja nähdään kentällä!
Maila speksit
Draiveri – Titleist TSR2, varsi Hzardus red 50 5.0
Väyläpuu – Titleist TSR2 18 ast, varsi Hzardus red 60 5.0
Hybridi – Titleist TSR2 hyb 5, varsi Hzardus red hy 60 5.0
Raudat – Titleist T200 6-aw, varsi Tensei am2 red a flex, lie -2 flat
Wedget – Titleist Vokey SM9 Jet Black 54-12D, 58-08m, varsi Tensei am2 red a flex, lie -2 flat
Yhteistyössä projektissa
Koekaniini
Mirka Markkula
tasoitus HCP 22.0, kauden ‘23 alussa HCP 24,5. Projektin alussa HCP 29.1.
Fysiikkavalmentaja
Janos Uotila
Loft Gymin osakas/yrittäjä, pituus- ja trick shot -lyönti ammattilainen
Golf valmentaja
PGA Pro Kaisa Ruuttila
Golf Pirkkalan Pro ja ammattivalmentaja
Fyssari / LPG hoitaja
Janiina Rahkonen
Golf Pirkkala
Golf Hunters Simulaattori
Ravintola Bufferi
Pääset seuraamaan projektia ja sen kehittymistä Mirkan ja Foren instagram tileillä, ja toki Foren sivuilla.
