Suomessa pohditaan huolestuneena golfin harrastajamäärien kehitystä ja pelaajien keski-iän nousua. Mielestäni nuorten golfareiden vähäinen osuus ja määrän lasku on jopa suurempi murheen aihe.
Vain kymmenisen prosenttia golfin harrastajista (n. 15 000 kpl) on junioreita. Ja golfissa se tarkoittaa alle 21-vuotiaita. Viime vuosina poikien ja tyttöjen määrä on vain laskenut. Esimerkiksi Uudenmaan 38 seurassa on vain 1 200 alle 21-vuotiasta tyttöä lajin parissa. Tilastot kertovat aika totuudenmukaisesti harrastajamäärän, koska kaikkien on käytännössä kuuluttavat seuraan. Mutta kuinka moni junioreista todella harrastaa lajia aktiivisesti?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana junioreiden määrä on pysynyt samana, mutta suhteellinen osuus on vain vähentynyt. Enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti harjoittelevien junnujen määrä on vielä pienempi, mutta siihen palataan heinäkuun numerossa.
Nuorten harrastamisesta pitää aidosti olla huolissaan, jos haluamme että lajillamme on tulevaisuutta. En vähättele yhtään senioreiden asemaa. He käytännössä ylläpitävät kenttiämme tällä hetkellä, mutta toivon että lajilla olisi myös toisenlainen tulevaisuus.
On hienoa, että golf liikuttaa ikääntyvää väestöä. Seniorit ovat maksukykyisinä harrastajina tärkeitä lajillemme, mutta juniorit ovat investointi tulevaisuuteen.
Ikärakenne tuo joka tapauksessa haasteita seuroille jatkossa, mutta kuinka suuria. Siinä yhtälössä ovat nuoremmat pelaajat tärkeässä asemassa. Ratkaisevaa on, miten heihin suhtaudutaan ja minkälaisia pelimahdollisuuksia esimerkiksi opiskelijoille annetaan?
Ensimmäiseksi on tärkeintä, että seuroissa viimein ymmärretään, että juniorityö ei saa olla vain otsikko strategiapaperissa. Toimikuntien kokouksista raaka työ on vietävä kentälle ja aktivoitava mahdollisimman paljon jäseniä mukaan. Asennemuutokseenkin menee aikaan.
Golfin toimialaa ravisuttava kriisi on toivottavasti moottori tähän työhön. Onneksi moni seura on ollut kiitettävästi jo hereillä. Alkeiskursseja järjestetään lapsille ja kouluyhteistyömalleja on syntynyt.
Golfin pitää uskaltaa tehdä radikaalejakin panostuksia. Ajateltava uudella tavalla. Jokainen seuraihminen tietää, että Golfliiton apuun on turha luottaa. Vaikka junnutyö on yksi Suomi golfin päivitetyn strategian neljästä painospistealueesta, aloitti liitto panostuksensa juniorityöhön lopettamalla viime vuoden lopussa juniorivastaavan työtehtävän.
Uskon että golfilla on oma mahdollisuutensa, kun vanhemmat miettivät lastensa harrastuksia. Lasten harrastustoiminta urheiluseuroissa on mennyt rehellisesti sanottuna älyttömäksi. Vaihtoehtoja on usein vain kaksi: joko et harrasta mitään tai sitten olet mukana kilpaurheilujoukkueessa. Käytännössä teini-iässä esimerkiksi jääkiekkoa on mahdoton vain harrastaa pari kertaa viikossa.
Golfseurat voisivat olla edelläkävijöitä ja tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia lasten ympärivuotiseen harrasteliikuntaan. Golf ei liikuntamuotona ole riittävä lapselle vaan kasvava nuori tarvitsee fyysisempää ”hikiliikuntaa”. Tämän vuoksi yhteistyö muiden lajien kanssa olisi tärkeää.
Kun vanhemmat miettivät lasten harrastuksia, kannattaa kysyä rehellisesti, kumpi on tavoitteena: liikunnallinen elämäntyyli vai NHL-sopimus?
Kaikkien lajien ongelmana on koko ajan kasvavat drop out –luvut. Uusimpien kansainvälisten tutkimuksen mukaan peräti 70 prosenttia lopettaa ohjatun urheilun harrastamisen, kun he täyttävät 13 vuotta. Tämän jälkeen valitettavasti liian moni lopettaa kaiken liikkumisen.
Suurin syy lasten harrastamisen loppumiseen ovat aikuiset. Joko vanhemmat tai valmentajat ovat unohtaneet, mistä liikunnassa on loppujen lopuksi kyse. Ei ole ihme, että tärkeimpiä syitä videopelien suosioon on se, että pelit ovat lasten oma maailma. Videopeleissä aikuiset eivät ole koko ajan neuvomassa.
Selvästi tärkein syy, miksi lapset yleensä harrastavat on se, että urheilu on hauskaa ja siellä on kavereita. Näin se on myös käytännössä. Yksi pojistani lopetti golfin 13-vuotiaana, kun seurassa ei ollut enää saman henkisiä kavereita. Toinen innostui harjoittelemaan, kun löysi hyviä pelikavereita ja motivoituneen pron. Kolmas sen sijaan palasi kentälle parin vuoden tauon jälkeen, kun kaveritkin alkoivat pelata. Itse lajissa ei ole ollut vikaa. Se on aina ollut hauskaa.
Monessa perheessä äidit ovat ratkaisevassa roolissa, kun päätetään, minkä lajin pariin lapsi halutaan ohjata. Uskon että oikein myytynä golfin etiketti ja arvot ovat hyviä myyntivaltteja lajin markkinoinnissa. Golf opettaa lapsille myös käytöstapoja. Moni kasvattaja ei kuitenkaan tunne lajiamme. Tiedetäänkö kouluissa lajimme hienoudet?
Me golfarit ymmärrämme golfin vahvuudet, mutta lajin ulkopuolella mielikuva on usein väärä. Lajiin pariin harvoin ajaudutaan elleivät perheen vanhemmat jo pelaa golfia.
Jokainen golfari voi tehdä lajin tulevaisuuden kannalta hyviä tekoja jo tänä kesänä. Ota kaverin poika tai kummityttö ensi kerralla mukaan rangelle, chippailkaa ja puttailkaa. Jos intoa riittää, ota hänet seuraavalla kerralla caddieksi. Muistele miten oma harrastaminen alkoi. Olisiko ollut mukavaa, jos joku olisi auttanut ensiaskeleissa?
Junnutyö on kasvattamista. Golfissa parissa on pääsääntöisesti fiksuja ohjaajia ja valmentajia. Tämä ei ole aina itsestäänselvyys, kun puhutaan junioriurheilusta. Uskon että perheissä ajatellaan entistä enemmän, minkälaista mallia lapselle halutaan urheilun kautta antaa.
Golf on tämän päivän minulle-tässä-ja-nyt-yhteiskunnassa hyvä vastavoima. Laji vaatii ja opettaa pitkäjänteisyyttä. Ja se on parhaimmillaan nimenomaan koko elämän kestävä harrastus.
Haastavan lajin parissa oppii suhtautumaan ja käsittelemään epäonnistumisia. Lajin vaikeus on kiehtovaa. Golf ei tule olemaan helppoa mutta sen aloittamisen kynnyksestä pitää tehdä helpompaa. Jos hakee yksinkertaisia ratkaisuja kasvatustyöhön, golf on väärä valinta.
Jos haluaa lapsensa mukaan harrastamaan golfia, on edessä pitkä tie. Se kuitenkin palkitsee, koska golf on sosiaalinen peli. Laji voi antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden perheille yhdessäoloon ja kokemuksiin, ja sitä voi harrastaa yhdessä vaikka isovanhempien kanssa.
Lasten täytyy kuitenkin saada harrastaa omilla ehdoilla. Parhaimmat fiilikset saa, kun huomaa miten hienoja kavereita lapset lajin parissa tapaavat.
Golf on hieno laji koska sitä voi harrastaa niin monella tavalla. Tunnen niitäkin ihmisiä, jotka eivät halua lapsia klubeille. Klubin tulevaisuuden kannalta nihkeä suhtautuminen junnugolfiin on mielestäni kuolinisku omalle golfkentälle.
Golf on yksinkertaisesti hauskaa. Siksi ainakin minä harrastan sitä. Miksi emme tarjoaisi näitä elämyksiä myös lapsille. Se vaatii myös vanhemmilta ja aikuisilta paljon. Kaiken ei pidä olla niin helppoa.
Kirjoittaja on seurannut junioriurheilua läheltä sekä työkseen että omien lasten kautta. Hän tulee aina hyvälle tuulelle, kun näkee junnugolfareita klubilla.
Teksti ja kuva Tero parkkinen
