Etusivu / Ajankohtaista / Mikä erottaa lupaavan ja menestyvän ammattilaisen?

 

Nikke Tyry on golftoimittaja, joka on tuttu näky myös kotimaan ammattilaiskisoissa. FORE!n uudella palstalla Tyry esittelee nuoria ammattilaisia ja kertoo tourelämän taustoja.

Tekstin aihe: Kokemuksia Vierumäen Challenge Tourilta.

Pohja tutkimukselle: Reilut
30 kilpailua European Tourilla ja muissa suurtapahtumissa seuraamassa maailman parasta golfia.

Olen viime vuosina havahtunut pohdiskelemaan menestykseen vaikuttavia seikkoja, luonteenpiirteitä ja muita vaatimuksia. Erityisesti golfin suhteen, mutta myös elämän muilla osa-alueilla. Ja huomannut, että ihmisillä on taipumus ajatella asioista putkimaisesti ja samalla tavoin niin kauan, kunnes on pakko ajatella toisin. Silloin kun asiat menevät oikeaan suuntaan se onkin oikein hyvä, mutta kun mikään ei onnistu, on jotain muutettava.

Toiset ihmiset, tässä tapauksessa myös golfarit, ovat syntyneet tai kehittyneet ajattelemaan luonnollisesti oikealla tavalla. Oikeastaan kaikki huippu-urheilijat ovat keskimääräisesti hyvin monella mittarilla varsin samankaltaisia ajatustoiminnaltaan. He tekevät huippu-urheilijan ratkaisuja elämässään – eivätkä ne ratkaisut tule aina tiedostetusta, vaan tiedostamattomasta mielestä. Huippu-urheilija on lähes aina huippu-urheilija luonnostaan. Halusin joskus itsekin sitä, mutta en valitettavasti tunnista itsessäni tarvittavia piirteitä.

Vierumäen Challenge Tourilla oli mukana lähes 30 suomalaista pelaajaa, lopullinen luku taisi olla 28. Ja kuten olympialaisissa, ei tässäkään tainnut olla kenenkään tehtävä asettaa ”joukkueelle mitalitavoitetta”, sillä kyseessä oli kymmenittäin yksilöurheilijoita, jotka kyllä asettavat omat tavoitteensa itselleen.

Joukossa oli oman kirjanpitoni mukaan noin kymmenen pelaajaa, jotka todellisella superviikolla olisivat voineet voittaa kilpailun. Nämä kymmenen pelaajaa ovat mielestäni niin taitavia, että heidän pitäisi taitojensa puolesta pystyä pelaamaan vähintään Challenge Tourin vakiokalustona: Kalle Samooja, Tapio Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo, Teemu Bakker, Oliver Lindell, Antti Ahokas, Joonas Granberg, Peter Erofejeff, Janne Kaske ja Teemu Putkonen.

Nämä kymmenen nimeä ovat mielestäni niin taitavia ammatissaan, että he olisivat kyenneet voittamaan Vierumäen Challenge Tourin kisan. Näistä pelaajista viisi pääsi jatkoon, ja viisi putosi.

Veikkaan silti, että jokainen mainituista kymmenestä (ehkä Bakkeria ja Ahokasta lukuun ottamatta) jäivät kuitenkin viikon tavoitteestaan rutkasti. Juuso Kahlos oli ainoa amatööri, joka pelasi viikonlopun kierroksille, se oli myös positiivinen suoritus. Muuten MC -merkinnän perään saaminen ei koskaan tyydytä.

Challenge Tourin taso kova

Kisa oli suomalaisittain kuten CT-kausi 2016. Hyviä suorituksia nähtiin kyllä, mutta neljää hyvää kierrosta ei keneltäkään. Challenge Tourin taso on kova, mutta olen aina uskonut, että taitojen puolesta varsinkin Samooja ja Pulkkanen ovat miehiä, jotka voisivat taistella jopa kiertueen rahalistan voitosta. Molemmat yksinkertaisesti puttasivat suuren osan Vierumäen viikosta kuin pullopersesiat.

”Edes normaalilla puttaamisella uskon, että olisin voinut taistella voitosta”, Pulkkanen sanoi täysin perustellusti. Niin hyvin hän löi palloa läpi viikon.

Naurettavan iso osa ammattilaisgolfia on itsensä hallitsemista ja koneesta kaiken irti ottamista. Sen ulosmittaaminen onkin paljon vaikeampaa, ja väitän sen sisältävän paljon enemmän kykyä kuin mitä pelaajat itsekään tietävät.

Mikko Ilonen on muun muassa aina puhunut tasapainosta. Kun asiat ovat hyvin kentän ulkopuolella, on kentällä myös helpompi menestyä. Kiukuttelevat pelaajat harvemmin menestyvät. Ilonen on ammattilainen ja huippu-urheilija isoilla kirjaimilla. Hänestä huokuu ammattimaisuus jokaisessa tilanteessa – hänen jokainen ratkaisunsa tuntuu olevan ammattilaisen ratkaisu. On kyseessä sitten lounaslistalta tilatun ruoan valitseminen, tai vastoinkäymiseen suhtautuminen.

Ilonen on tehnyt työtään huipputasolla toki lähemmäs kaksi vuosikymmentä, ja näin ammattiin kertynyt rutiini on kasvanut. Aloittelevilla ammattilaisilla ja CT:tä kiertävillä pelaajilla nämä taidot ja pienet elämänratkaisut vasta valkenevat jokapäiväisessä tekemisessä. Jokaisen pitää löytää itse oma tasapainonsa, jolla koneesta mitataan maksimit irti.

nikke_1

Vikaa moottorin säädöissä

Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisten pelaajien moottorit ovat ihan riittävän suuret. Säätöjen kohdalleen saaminen on vain se tekijä, joka erottaa ”tapiopulkkaset ja kallesamoojat” European Tourista. Taidot ovat kyllä olemassa.

European Tourin suurimmat tähdet ovat mielestäni myös ihmisinä todella hyviä tyyppejä. Usein kuulee sanottavan, että ilmapiiri European Tourilla on paljon parempi kuin CT:n puolella, jossa kilpailu on niin kovaa, että ollaan lähes valmiita katkaisemaan kaverin varsi. Toki se johtuu myös siitä, että CT:llä pelaajilla on taloudellisesti paljon ahtaampaa.

Tietenkin on helppo olla ”hyvässä paikassa”, kun tilillä näkyy kuusi nollaa ensimmäisen numeron perässä. On kiva olla hyvässä paikassa, kun illallisella voi katsoa myös niitä kalliimpia pihvejä. Ihmisen aivot kuitenkin halutessaan löytävät ongelmat, vaikka tilanne kaikilla mittareilla olisikin positiivinen. European Tourin parhaat pelaajat ovat ennen kaikkea positiivisia henkilöitä, jotka osaavat tehdä itsekkäitäkin ratkaisuja tuntematta niistä huonoa omaatuntoa.

Menestyvän golfarin on pakko pystyä sanomaan joillekin haastattelupyynnöille kohteliaasti ei, mutta samaan aikaan hänen on tiedettävä oma asemansa viihdetaiteilijana, jonka ammatin kustantavat fanit ja yhteistyökumppanit. Golfpelaajan ammatti on jatkuvaa tasapainoilua hyvänä jätkänä olemisen ja itsekeskeisenä yksilöurheilijana toimimisen välillä.

Menestys ja momentum

Challenge Tourin pahimmissa tapauksissa pelaajien fokus tuntui olevan jossain ihan muualla, kuin oleellisissa. Kiertueella moni pelaaja oli äärimmäisen hidas. Kierrosajat ylittivät viittä tuntia ja todellinen stressaaminen kentällä oli jatkuvasti läsnä. CT-pelaajat tuntuvat häiriintyvän ulkopuolisista tekijöistä huomattavasti herkemmin kuin suuret tähdet, jotka ovat tottuneet siihen tosiasiaan, ettei yleisöä saada koskaan täysin pysähtymään.

Kiroilin monta kertaa hiljaa mielessäni Vierumäellä, kun yleensä ulkomaalainen pelaaja keskeytti lyöntisuorituksensa huomattuaan, tai pikemminkin luultuaan, jonkun häiritsevän häntä. Suorastaan ketutti katsoa tällaista diivailua tällä tasolla, kun samaan aikaan Olympialaisissa maailmantähdet pelaavat hymyissä suin, vaikka katsomot ovat täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan olleet edes nähneet golfpalloa aikaisemmin.

Helpoin tie sisäisen tasapainon löytämiseen golfissa tuntuu kuitenkin olevan menestys ja momentum. Kun momentum on puolellasi, teet enemmän ratkaisuja alitajunnastasi – kaikilla elämän osa-alueilla. Tällainen momentum oli muun muassa viime vuonna Tapio Pulkkasella Nordic Leaguessa ja Oliver Lindellilla tänä vuonna. Saman hyvän fiiliksen löytäminen myös seuraavilla tasoilla toisi ihan varmasti paljon menestystä myös suuremmissa kisoissa. Moottorit suomalaisillakin pelaajilla ovat ihan riittävän suuret kovaa menemiseen.

Teksti ja kuvat: Nikke Tyry

 

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
6